Suunnitteletko automatkaa Etelä-Norjan luontokohteisiin? Valtava kohdetarjonta tekee reitin hahmottelusta usein tuskallisen vaikeaa. Me kiersimme alueen retkeilyautolla kesällä 2026 ja kokosimme parhaat palat toimivaksi matkareitiksi. Tässä artikkelissa esittelen ajamamme reitin ja annan vinkkejä, joiden avulla rajaat runsaudenpulasta itsellesi sopivan kokonaisuuden.
Sisältö
- Etelä-Norja luontokohteet ja patikkareitit
- Matkakohteiden valinnan vaikeus
- Lopullisen matkareitin suunnittelu
- Matkareittimme Etelä-Norjassa
- Tietullit ja lauttamaksut
- Yhteenveto ja kulut
Etelä-Norja luontokohteet ja patikkareitit
Etelä-Norjan vuoristoseudut ovat täynnä upeita hyvin tunnettuja luontokohteita, kuten kallionkielekkeitä, jyrkänteitä, jäätiköitä, vesiputouksia ja näköaloja. Yksinkertaisella nettihaulla ja somea selaamalla saa tunnetuimmat kohteet listaan hetkessä ja AI:lla niistä viimeistelee reittiehdotuksen.
Me emme halunneet koluta kaikkein tunnetuimpia ja somessa eniten hehkutettuja kohteita. Niissä on usein turisteja jonoksi asti. Halusimme löytää vähemmän tunnettuja kohteita, joka osoittautui huomattavasti vaikeammaksi. Ongelma ei ollut se, etteikö kohteita olisi, vaan se, että niitä on aivan liikaa!
Norjan polkukartalta katsoen vuoristoseuduilla kiertää verkkomainen reittiverkosto. Lähes jokaisen vuoren päällä ja vuonon reunalla kulkee polku. Reitit kulkevat vuoristotupien ja muiden kiintopisteiden kautta muodostaen kattavan polkureitistön. Tupia on tasaisesti ympäri vuoristoseutua. Osa tuvista on suuria ja muistuttavat enemmänkin hostelleja sisältäen kunnolliset tilat majoitukseen. Jossain saattaa olla kahvilakin.
Näiden pääkohteiden välisten kulkureittien lisäksi vuoristossa kulkee lukematon määrä pienempiä polkuja, joita pitkin pääsee vuorten huipuille ja muille luontokohteille. Matkailijan ja päiväpatikoijan näkökulmasta nämä pienemmät reitit lienevät nimenomaan kiinnostavia, koska niitä pitkin saa tehtyä edestakaisin retkiä esimerkiksi maisemapaikoille.
Norjalainen ut.no palvelu on oiva sivusto tutustua reitteihin. Palvelussa on kattava reittikartta Norjan patikkapolkuihin ja vuoristotupiin.
Matkakohteiden valinnan vaikeus
Kun tutustuimme ensimmäistä kertaa Etelä-Norjan kohdetarjotaan, meinasi tulla ähky. Tunnettuja ja vähemmän tunnettuja kohteita löytyi niin paljon, että valinnan tekeminen oli vaikeaa. Kiinnostavia kohteita vaikutti olevan paljon enemmän kuin Pohjois-Norjassa, josta meillä on kokemusta aiemmilta vuosilta.
Alkuperäinen ajatus oli valikoida etukäteen mielenkiintoisia kohteita ja suunnitella matkareitti niiden kautta. Tämä ajatus kävi melko vaikeaksi kohteiden suuren määrän takia. Toki olisi voinut valikoida vain kaikkein suosituimmat ja käydä niissä, mutta emme perjaatteessa halunneet turistirysiin mennä, vaan halusimme kierrellä vähemmän tunnetuissa.
Etsimme kohteita netistä, blogeista, somesta, ja pyysimme tekoälyä hakemaan kohteita ja suunnittelemaan reittivaihtoehtoja. Erilaisia reittivaihtoehtoja syntyikin useita. AI-työkalut osoittautuivat äärimmäisen tehokkaaksi tavaksi löytää kohteita ja suunnitella reittiä.
Kokemuksesta tiedämme, että ympäristön fiiliksen aistii vasta paikan päällä. Niinpä hyvä käytännöllinen tapa on tehdä kohdepäätöksiä vasta matkan edetessä, kun näkee miltä ympäristö oikeasti vaikuttaa. Jokin somessa hehkutettu kohde saattaa olla livenä epämiellyttävä tai itselle sopimaton. Perillä saattaa väsyttää, niin ettei patikka kiinnostakaan, sää voi olla huono jne. Liian tiukka esisuunnittelu ja suunnitelmassa pysyminen ei ainakaan meille sovi.
Lopullisen matkareitin suunnittelu
Lopulta meidän strategiamme matkareitin suunnitteluun ja kohteiden valintaan oli melko yksinkertainen: ensin päätimme, että yhtenä pääkohteena on Bergen. Sen jälkeen kartoista ja muista lähteistä etsittiin maisemateiksi luokiteltuja teitä, joiden kautta matkareittiä suunniteltiin.
Ensin suunnittelimme reitin Kapellskäristä Bergeniin. Ruotsin puolen reitti suunniteltiin pääteitä pitkin. Norjan puolella oli muutama vaihtoehto, joista teimme valinnan lähinnä fiiliksen mukaan ja niin, että pääsemme maisemateille vuoristomaisemiin.
Norjassakin suuret päätiet kulkevat maisemallisesti vaatimattomammilla seuduilla, joten jos maisemia haluaa nähdä, niin kannattaa seurata pienempiä teitä. Tosiasiassa pääteidenkin maisemat ovat kotimaahan verrattuna komeita, mutta pikkuteiden sitäkin komeampia 🙂
Taukopaikkoja ja yöpaikkoja ei tarvitse Norjassa etukäteen suunnitella. Niitä on todella paljon. Varsinkin tunturissa, vuoristosolissa ja vuonojen rannoilla on lukematon määrä parkkipaikkoja, joista monet soveltuvat myös yöpymiseen matkailuautolla.
Norjan maisemateiden etsimiseen hyvä sivusto on www.nasjonaleturistveger.no. Sivustolla on esitelty Norjan viralliset maisematiet kohokohtineen.
Matkareittimme Etelä-Norjassa
Saavuimme Ruotsiin Kapellskärin kautta. Ruotsin läpi ajoimme melko nopeasti kumpaankin suuntaan. Pääosan ajasta vietimme Norjan vuono- ja tunturialueilla. Pyrimme pitämään päivämatkat lyhyinä, jossa osittain onnistuttiinkin. Matkan kaupunkikohde oli Bergen.
Suomesta Ruotsiin matkustimme Finnlinesin päivälautalla. Naantalista Kappellskäriin kulkeva lauttayhteys oli meille uusi tuttavuus. Finnlinesin uusi lautta oli päivämatkaa ajatellen mukava ja melko edullinen. Lautta lähti aamupäivällä Naantalista ja matka kesti noin 8-9 tuntia. Aika kului mukavasti ruokaillessa, maisemia katsellessa ja tulevan matkareitin suunnittelun parissa. Lautan autokansi oli tilava ja retkeilyauton ajo lauttaan oli helppoa.
Karlskoga, Kongsberg, Viggle
Päivälautta oli perillä Ruotsissa illansuussa. Ajoimme illan mittaan Karlskogaan noin 300km, jossa olimme yötä. Mainio yöpaikka löytyi Park4night sovelluksesta läheisen järven rannalta. Kävimme Karlskogassa ulkokountosalilla, kun sellainen sattui olemaan aivan yöpaikan vieressä. Kuntosalilla oli vieläpä suomalaisen valmistajan kuntoilulaitteet. Ylimääräistä aikaa ei Ruotsissa ollut ajatus tämän enempää käyttää.
Seuraava pysähdys oli jo Norjan puolella Oslon eteläpuolella Drøbak nimisessä paikassa. Osloon keskustan kiersimme suosiolla. Yöpaikka oli Follo museon parkki, jonka ympäristö oli pöyheän vehreää lehtoa. Kävimme kävelyllä ihailemassa läheisiä linnan raunioita ja kaunista lehtoa.
Kongsbergin kautta jatkoimme tie numero 40 kohti Geiloa. Matkalla pysähdyimme yöksi Viggleen. Koski kohisi kylän kupeessa ja vanha rata kulki ohitse. Radalla pääsi ajamaan polkuresiinalla parinkymmenen kilometrin matkan solaa ylös läpi tunnelien. Resiina-ajelu jäi meiltä väliin, mutta jälkikäteen ajatellen se olisi voinut olla ikimuistoinen kokemus. Yö oli rauhallinen kahden Ranskalaisen retkiauton ja Norjalaisen matkailuauton kanssa.
Hardangerviddan maisematie tunturiylängöllä
Vigglestä jatkoimme tunturiylängön yli kohti Geiloa. Olimme istuneet monta päivää autossa ja kaipasimme kovasti kävelyä. Ajatuksena oli käydä kävelylenkillä ylängöllä, mutta todella aurinkoinen päivä ja puuton tunturi eivät lenkille houkutelleet. Geilo osoittautui talviurheilukyläksi, joka oli kesälläkin täynnä väkeä. Emme pysähtyneet, vaan jatkoimme tielle numero 7, joka oli myös tämän matkan ensimmäinen kansallinen maisematie nimeltä Hardangervidda.
Komealla tunturiylängöllä kaunista maisemaa riitti usean kymmenen kilometrin matkalle. Pysähdyimme tauolle vastaan tulleen järven varteen. Maisema parkista oli melko upea; etualalla suuri tunturijärvi (Storekrækkja), jonka takana vuorilla komea jäätikkö.
Katsoimme löytyisikö lähistöltä kävelyreittejä. Onnekkaasti sopiva reitti löytyi ihan vierestä. Maisemiltaan melko monotoninen 12km mittainen polku kiersi järven. Puuttomalla tunturiylängöllä reitin pystyi näkemään melko lailla yhdellä silmäyksellä ja loppumatkasta polku alkoi jo kyllästyttämään. Ilta oli lämmin ja kävelyn jälkeen olo hikinen. Virkistäytyminen piti hoitaa raikkaalla järvivedellä, koska emme ole auton pikkusuihkussa sisällä suihkutelleet. Nukuimme parkissa rauhallisen yön usean muun matkailuauton kanssa.
Vøringsfossenin huikea vesiputous
Seuraava aamu oli huikean kaunis. Tyyni järvi paistatteli auringossa. Kolmenkymmenen kilometrin päässä tunturiylänkö murtui alas vuonoon rotkoiksi. Rotkoon kohisi ehkäpä koko matkan komein vesiputous Vøringsfossen. Pysähdyimme hetkeksi kävelemään rotkon ympärillä kukevaa näköalareittiä ja ottamaan rotkosta valokuvia. Rotkon yli oli rakennettu erikoinen monihaarainen siltarakennelma kävelykäyttöön, jota kävimme katsomassa. Sillalta oli huimaava näköala alas putoukselle ja rotkoon. Putouksen jälkeen tie jatkoi alas korkkiruuvimaista spiraalitunnelia pitkin.
Seuraava yöpaikka löytyi läheltä merta vuoristosolasta Eidfjordenin läheltä. Ajomatkaa kertyi vain noin 50km. Halusimme löytää yöpaikan ajoissa, koska piti suorittaa monenlaista ylläpitoa, kuten auton siivousta ja peseytymistä. Saimmekin olla alussa rauhassa ja otimme suihkun auton ulkopuolella. Auton suihkuputki riittää mukavasti WC:n ikkunasta ulos ja ulkona on helppo suihkutella, kunhan paikka on rauhallinen.
Illalla kävimme kävelyllä solan pohjalla kohisevan kosken rannalla. Pöheiköstä saimme mukaan punkin, joka löydettiin onneksi ajoissa ja saatiin pois. Ylös vuorille lähti patikkapolkuja, mutta päätimme jättää patikan tekemättä tällä kertaa. Tänä yönä samalla paikalla oli pari matkailuautoa ja telttaileva pariskunta.
Hardangerin maisematie vuonon rannalla
Yöpaikalta laskeuduimme vuonon rannalle ensimmäistä kertaa tämän matkan aikana. Vuonojen rannat ovat aina yhtä sykähdyttäviä. Massiiviset yli 1000 metriä korkeat vuoret nousivat kristallin kirkkaasta vedestä korkeuksiin. Norjan vuoriston koko ja maiseman jylhyys tulevat parhaiten esille nimenomaan vuonojen rannoilla.
Jatkoimme matkaa eteenpäin Hardangerinvuonon rantaa kulkevaa Hardangerin maisematietä, joka oli edelleen tie numero 7. Ennen maisematietä vuono ylitettiin massiivista Hardangerin siltaa pitkin. Silta sukelsi suoraan vuoren sisään yli 7 km pitkään tunneliin. Tunnelissa oli yksi liikenneympyräkin! Sillalle pääsi kävelemään erikoista kävelytunnelia pitkin. Kävimmekin pienen jaloittelut sillalla.
Tie vuonon reunalla oli komea, mutta kapea. Kapeissa kohdissa ei mahtunut menemään kuin yksi auto kerrallaan. Tiestä selvittiin onneksi ilman naarmuja. Tällaisia Norjan vuonotiet usein ovat.
Fitjadalenin vuoristojärvi
Seuraava yöpaikkaa etsittiin sillä silmällä, että päästään patikoimaan. Silmään osui Fitjadalen niminen paikka/järvi, joka oli Øystesen kohdalla vuorilla. Ajomatkaa edellisestä yöpaikasta noin 80km. Ajoimme järven rannalle kapeaa vuoristotietä pitkin.
Järvi osoittautui todella idylliseksi vuoristojärveksi, jonka rannoilla oli Norjalaisten kesämökkejä. Päädyimme lopulta viettämään järven rannalla kaksi yötä. Pakka oli yksinkertaisesti niin kaunis ja rauhallinen. Päivällä kävimme vuorilla patikoimassa usean tunnin lenkin.
Norjassa kaupat olivat kiinni sunnuntaisin.
Norjan tiukat aukioloajat pääsivät yllättämään meidät Fitjadalenissa. Saavuimme paikalle lauantai-iltana tyhjän jääkaapin kanssa ja ajattelimme käydä ostoksilla vasta huomenna sunnuntaina. Onneksi tuli mieleen, että Norjassa kaupat pitävät ovet kiinni sunnuntaisin. Ruoka saatiin lopulta riittämään mukana olleiden säilykkeiden ansiosta, vaikka retkieväät jäivätkin vähän niukaksi. Sunnuntaikiinniolo on kyllä hyvä pitää mielessä Norjassa reissatessa!
Aurinkoinen Bergen
Nyt olimme jo niin lähellä Bergeniä, ettei kaupunkiin menoa voinut enää pidempään vältellä. Emme ole kovin innokkaita kaupunkimatkailijoita ja kaupungin vilinässä käymme harvoin. Bergeniä oli kuitenkin kehuttu niin paljon, että päätimme sinne mennä.
Päivä oli taas aurinkoisen helteinen. Monesti Norjaa piinaavista sateista ei ollut tietoakaan. Ilma oli niin hiostava, että meinasimme kääntyä matkalla takaisin. Helteisistä kaupunkikäynneistä on hikisiä kokemuksia.
Etukäteen oli jo tiedossa, että Bergenissä voi olla vaikea löytää autolle paikkaa. Näin todella olikin. Yksi suuri matkailuautoille tarkoitettu paikoitusalue kaupungin eteläpuolella oli kokonaan suljettu. Onneksi lähistöltä löytyi toinen maksullinen parkki, johon saimme automme. Onnekkaasti ihan vieressä kulki pikaraitiotie, jolla pääsi helposti keskustaan.
Kävimme illalla ja seuraavana päivänä ratikalla keskustassa. Ratikkaan sai hankittua vuorokausilipun pysäkiltä. Ratikan vuorokausilippu maksoi 136 NOK ja se latautui suoraan luottokortille. Matka keskustaan kesti noin 10 min. Ratikan lisäksi Bergenissä toimi kaupunkipyöräpalvelu. Esikaupunkialueella vaikutti olevan hyvät pyörätiet, mutta aivan keskustassa pyöräilyä ei oltu huomioitu kovin hyvin.
Päivällä kiipesimme Fløyen mäelle keskustan liepeille. Mäelle meni funikulaari, mutta sinne oli niin pitkä jono, että päätimmekin patikoida ylös. Yli 300 metriä korkealle mäelle nousi hyvä serpentiinikävelytie. Lämpimänä päivänä kiipeily oli hikistä hommaa. Kävelimme mäen päällä lenkin ja palasimme alas funikulaarilla. Mäeltä oli komea näkymä alas kaupunkiin ja vuonolle.
Bergenin keskustasta jäi mieleen erityisesti Bryggen eli vanha rahtisatama. Vanhat puurakennukset olivat erittäin idyllisiä ja varsinkin rakennusten väliset kapeat kujat kauniita.
Illalla päätimme jatkaa matkaa eteepäin, koska emme keksineet tekemistä kaupungilla seuraavalle päivälle.
Turkoosi Sognevuono ja hedelmäviljelmät
Sognevuono (Sognefjorden) on Norjan pisin ja maailman toiseksi pisin vuono. Ylitimme vuonon lossilla Bergenin pohjoispuolelta Lavikin kohdalta. Olimme viettäneet edellisen yön tunturissa lossirannan liepeillä. Lossimatka vuonon poikki kesti 20 minuuttia ja matkan aikana ehti hörppiä aamukahvit. Maksu meni automaattisesti rekisterikilven perusteella, kun auto oli ennakkoon rekisteröity epass24.com palvelun.
Lavikista jatkoimme matkaa vuonon rantaa seuraillen kohti vuono pohjukkaa Skjoldenia. Tarkoitus oli ajaa koko vuono päästä päähän.
Tässä kohdin kävi huolimattomuusvirhe reitin suunnitelussa. Vähän kauempana vuorilla olisi kulkenut Gaularfjelletin maisematie, jonka ajaminen ei olisi tuonut juuri lainkaan lisämatkaa. Maisematie olisi noussut solaa pitkin ylängölle ja takaisin alas vuonon rantaan. Tämä reittivaihtoehto jäi vahingossa kokonaan huomaamatta! Reitin täydellinen suunnittelu on vaikeaa.
Sognevuono vartta kulkeva tie on lähes 200km mittainen. Vuono on yksi Norjan vanhimmista ja merkittävimmistä hedelmänviljelyalueista. Vuonolla viljellään mm. omenoita, päärynöitä, luumuja ja marjoja. Lisäksi jäätiköltä laskeva joki tekee vuonon vedestä aivan turkoosia.
Vuonon rannan luonto oli erikoisen vehreää ja siellä kasvoi hedelmäpuiden lisäksi paljon jalopuita, kuten tammia, saarnia, jalavaa jne. Mietimme mikä tekee vuonosta niin hyvän hedelmäviljelmille. Ehkä syynä on vuonon sopiva ilmansuunta, joka tekee siitä suojaisan ja ilmastoltaan leudon.
Pohjoisrannalle paistaa hyvin aurinko ja korkeat vuoret suojaavat vuonoa tehokkaasti. Vuonon ranta oli poikkeuksellisen kaunis ja jopa eksoottinen, jota jäätiköltä laskeva turkoosi vesi vielä korosti.
Miksi vesi on turkoosia? Jäätiköiltä valuva vesi on turkoosia, koska sulamisvesi kuljettaa mukanaan hyvin pieniä kivi- ja savihiukkasia, joita kutsutaan jäätikköjauhoksi. Nämä hiukkaset heijastavat auringonvalosta erityisesti sinisen ja vihreän sävyjä.
Taas piti päästä kävelylle ja patikkapaikaksi valikoitui vuori nimeltä Molden, joka sattui olemaan vuonon varrella. Vuorelle nousi hyvin viitoitettu reitti. Vuorella oli korkeutta runsaat 1000 metriä ja se sijaitsi lähellä vuonon pohjukkaa aivan rannalla.
Päivä oli taas kuuman aurinkoinen, joten kiipeily aloitettiin vasta illansuussa. Kello 18 aikaan ilma oli vieläkin helteinen, jota olematon tuuli korosti rinnettä ylös kiipeillessä. Ylhäällä huipulla olimme sopivasti auringon laskun aikaan. Onneksi ilmakin alkoi viilenemään auringon laskettua lähelle horisonttia. Helteisen kostean päivän jälkeen iltamaisema oli aivan fantastinen ja vuorten taakse laskevan ilta-auringon valo hipoi täydellisyyttä!
Ikkunat huuruun tunnelissa!
Sognevuonon rannalla oli 7km mittainen tunneli. Tässä tunnelissa tapahtui jotain täysin odottamatonta. Kun tulimme ulos tunnelista vuonon rantaan, menivät auton ikkunat hetkessä aivan umpihuuruun! Meni hetki ennenkuin ymmärsimme mitä tapahtui. Tilanne tuntui hiukan vaaralliselta.
Huuru oli auton ulkopinnalla ja pyyhkijöillä tuulilasi kirkastui. Ilmeisesti pitkässä tunnelissa oli ollut viileää ja lämmin kostea meri-ilma aiheutti huurtumisen. Mutta tämä tapahtui tosiaan vain yhden kerran koko matkan aikana, vaikka pitkiäkin tunneleja oli useita.
Sognefjelletin maisematie
Lähtö Skjoldenista eteenpäin tuntui haikealta. Tämä olisi viimeinen kerta kun näemme meren. Tästä eteenpäin matka jatkuisi sisämaahan pois vuonoilta.
Skjoldenista tie nousi jyrkkää serpentiiniä Norjan korkeimmalle Jotunheimen ylängölle. Reitti kulki matkamme kolmannelle maisematielle Sognefjelletille. Maisematien nousi pohjoismaiden tieverkon korkeimmalle kohdalle 1400 metrin korkeuteen tunturiylängölle. Ympärillä kohosivat Norjan korkeimmat vuoret!
Alun serpentiiniosuus oli varsin jännittävä. Eihän se nousu nyt esim. Trollstigenin tasoa ollut, mutta mutkia ja kapeita kohtia oli riittämiin. Onneksi busseja tai muitakaan suuria autoja ei tullut vastaan! Tie oli paikoin niin kapea, että vastaantulijan kohdalla olisi voinut joutua peruuttelemaan.
Pysähdyimme ylängöllä tauolle. Ilma oli pilvipoutainen ja lähes helteinen. Pohdimme, kuinka usein lähes 1400 korkeudella tavataan hellettä. Kävimme kävelyllä läheisellä mäellä katselemassa maisemia. Maisema oli komea! Alhaalla näkyi tunturijärviä ja horisontissa lumihuippuisia vuoria, joista yksi oli Norjan korkein vuori Galdhøpiggen, jonka huippu hipoo lähes 2500 metriin. Tunturijärvien vesi oli rannoista päätelleen hyvin matalalla.
Lopulta emme jääneet yöksi ylängölle. Maisema oli monotonisen karu ja olimmehan jo aiemmin olleet yhden yön ylängöllä. Kiinnostavimmat maisemat ovat ylängön reunoilla, eivätkä niinkään ylängöllä. Jatkoimme matkaa alas ja päädyimme Lomin keskukseen Fossbergomiin asti.
Lom, Fossberg
Lomiin saavuimme illalla. Tie ylängöltä alas Lomiin oli huomattavasti helpompi ja suorempi kuin toisella puolella oleva serpentiini. Lomissa oli komea sauvakirkko, jota kävimme ihailemassa. Lisäksi kävelimme talomuseossa, jossa oli erikoinen vesikouru, joka oli ikäänkuin Madeiran levada pienoiskoossa. Miksi siellä on siirretty vettä kourulla? Lom on yllättäen yksi Norjan kuivimmista sisämaan laaksoista. Vuotuinen sademäärä on todella pieni.
Yövyimme Lomin liepeillä. Ajatuksemme oli seuraavana päivänä tutustua kylään tarkemmin ja käydä ehkäpä jollain kävelylenkillä. Aamulla ajoimme kylälle, mutta törmäsimme aivan mahdottomaan väentungokseen.
Kylän raitti ja ihan jokainen sopukka olivat aivan täynnä autoja! Me emme yksinkertaisesti löytäneet mitään parkkia autollemme. Nyt tuli pieni väsähdys ja päätimme lähteä ajamaan eteenpäin. Harmillisesti Lomiin tutustuminen jäi ohueksi.
Kartoitimme reittivaihtoehtoja Ruotsiin. Kolme mahdollista vaihtoehtoa oli valittavissa. Pohjoinen reitti kulki suoraan itään Ruotsin rannikolle. Keskimmäinen kulki suorinta reittiä Hamarin ja Kongsvingerin kauttan Karstadiin. Kolmas reitti kulki Oslon kautta. Valitsimme näistä keskimmäisen eli nopeimman. Matkan pitkittäminen, niin mukavaa kun se olisikin ollut, tuntui turhalta vetkuttelulta.
Loppumatka Ruotsiin
Tästä eteenpäin matka jatkui nopealla vaudilla kohti Ruotsia. Päivän aikana ajoimme pääteitä Otta, Lillehammer, Hamar ja Kongsvinger, johon jäimme yöksi. Ajopäivä oli kuurosateinen. Aurinko jäi rannikolle.
Yövyimme sateisessa Kongsvingerissä, jossa kävimme katsomassa paikallista linnaa. Se oli hieno, mutta ei aivan yltänyt Viron linnojen tasolle. Opimme, että tälle aluelle oli tullut metsäsuomalaisia 1500-luvulla. Aluella oli jopa muutama Suomalaisten rakentama vanha torppa, jotka olivat tosin niin puskassa, ettei sateinen ilma houkutellut nissä vierailemaan. Aurinko ja helle jäivät Norjaan ja 13 asteen tihkusateeseen totutteliin meni hetki.
Ruotsin rajalla oli mahdottoman suuri ruuhka. Ylitimme rajan Morokulien kohdalta. Ruotsin puolella oli suuri kauppakeskuskeskittymä, johon jono hiljalleen valui. Meillä ei ollut kiire, joten jonotimme rauhassa ja aikanaan ruuhka loppui ja matka taas eteni.
Matkaa jatkoimme Arvikan kautta Karlskogaan, jossa vietimme yön.
Matkalla Kapellskäriin pistäydyimme Uppsalassa. Kävimme vanhassa kaupungissa ja kävelimme hetken keskustassa linnan läheisyydellä. Ilma oli purevan viileä, emmekä kovin pitkään jaksaneet Uppsalaan tutustua. Viimeiset ostokset tehtiin läheisessä kaupassa, josta ajoimme viimeiseksi yöksi Kappellskärin satamaan.
Kappellskärin satamassa voi viettä matkailuautolla yön asfalttikentällä. Yö oli rauhallinen ja vasta aamulla alkoi kuulua meteliä, kun satamaan saapui laiva, josta purkautui autoja ulos. Yö sataman parkissa maksoi muutaman euron.
Tietullit ja lauttamaksut
Tietulleja ja losseja varten rekisteröimme auton etukäteen epass24.com palveluun. Maksut tulivat runsaan kuukauden viiveellä suoraan palveluun, josta ne pystyi maksamaan. Ilman rekisteröintiä maksut tulevat paperikirjeinä kotiin usean kuukauden viiveellä (tästä kokemusta aiemmilta Norjan matkoilta).
Käytännössä tietullit ovat automaattisia kameroita, joita on ripotellen mm. tunnelien ja siltojen kupeessa. Jokainen tunneli ja silta ei luonnollisesti ole maksullinen. Tietulleja voi yrittää vältellä, mutta matkanteko voi mennä paikoin hitaaksi mutkateitä ja vuoria kierrellessä. Lossilla henkilökunta keräsi autojen kilvet ylös ja maksu tuli sen perusteella.
Yhteenveto ja kulut
Matka kesti 15 yötä, joista 12 olimme Norjan puolella, 2 Ruotsissa ja yhden yön vietimme Naantalissa matkan alussa. Matkaa kertyi yhteensä 2800km, josta noin 360km kotimaassa.
Reitti oli jälkikäteen ajatellen onnistunut. Kaksi viikkoa oli sopiva aika matkalle. Sen jaksoi hyvin, eikä matkustamiseen ehtinyt kyllästyä. Päivämatkat pysyivät lyhyinä lukuunottamatta Ruotsin läpiajoa. Luontoretkille pääsimme lähes päivittäin ja onnistuimme löytämään kauniita vähemmän tunnettuja kohteita.
Varsinaisia maisemateitä ajoimme kolme, joista jokainen oli näkemisen arvoinen. Virallisia maisemateitä voi siis hyvin suositella reitin perustaksi. Yksi pieni virhe sattui reitin valinnassa, kun ohitimme vahingossa neljännen matkalle osuneen maisematien.
Polttoaine oli Ruotsissa ja Norjassa huomattavasti kotimaan hintoja edullisempaa, joka vaikutti polttoainekustannuksiin suotuisasti. Matkan ajankohtana diesel maksoi kotimaassa noin 2,1 €/litra. Ruotsissa hinta oli vain noin 1,6 €/litra. Norjassa hinta vaihteli 1,45 – 1,8 €/litra välillä. Retkiautomme kulutus oli noin 8 l/100km.
Matkakulut:
- Ruokakauppa & elintarvikkeet: 375€
- Polttoaine: 353€
- Laivamatkat Finnlines: 249€
- Tietullit sis. lossit: 57€
- Muut: 203€
- Yhteensä: 1 237€
Vastaa