Inkoossa sijaitsevan Fagervikin ruukin kohdalta kääntyy tie kohti Barösundia. Tie kiemurtelee kumpuilevassa maastossa muutaman kilometrin kunnes laskeutuu lossirantaan. Lyhyt lossimatka vie autoilijan kapean salmen toiselle puolelle Barösundiin Orslandetin saarelle. Vielä pari kilometriä soratietä ja saavutaan pieneen venerantaan. Rannassa on vierailijoiden käyttöön varattu soutuveneitä, joilla soudetaan kiven heiton päähän vastarannalle. Ollaan saavuttu hirvijärvimaahan (Älgsjölandet) eli Elisaareen.
Fagervik
Palataan vielä hetkeksi takaisin Fagervikin rautaruukille. Ruukin alueella on hyvin kaunis puisto, vanha kartano sivurakennuksineen, itse ruukkirakennukset sekä mukava kahvila. Ennen Elisaareen menoa nautimme kahvilassa kahvit itsetehtyjen pullan ja kakkupalan kera. Ne vievät kielen mennessään! Kahvilassa on myös laaja gluteenittomien herkkujen valikoima.
Puiston yläpuolella olevasta järvestä on louhittu vesiuoma mäkeä alas. Ruukkirakennukset on rakennettu osin uoman päälle, jotta veden voima on saatu käyttöön taontakoneiden voimanlähteeksi. Kartano on yksityisaluetta kuten myös kaunis puisto suihkulähteineen. Harmillisesti niihin ei ole yleisölle pääsyä.
“Fagervik on Suomen yhtenäisin ja edustavin esiteollisen ajan ruukkikokonaisuus. Ruotsi-Suomen suurvaltakaudella perustetun rautaruukin ympäristö yhdessä Skogbyn masuunin kanssa antaa parhaan kuvan 1700-luvun puolen välin ja lopun ruukkitoiminnasta maassamme. Ruukinalueen rakennuskantaan lukeutuu poikkeuksellisen edustavia kohteita.”
Museovirasto – http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=887
Rautaruukin historia koneineen ja laitteineen on kiehtova. Netistä löytyy kertomuksia työläisten elämästä sekä työtavoista ruukissa. Työ on ollut raskasta ja töitä on tehty kuumissa olosuhteissa. Fagervikissa ei ole pääsyä rakennusten sisälle, vaan mielikuvitusta joutuu käyttämään hyväksi kuvitellessamme menneitä aikoja.
Elisaari
Elisaarella kiertää 2,3 km mittainen luontopolku, jolle suunnistamme venerannasta. Opasteet ja karttataulut näyttävät uudehkoilta ja luontopolun alku löytyy helposti kylttejä seuraten. Ennen luontopolkua ohitamme keittokatoksen ja Tammiston huvila nimisen tuvan. Alueelle on rakennettu paljon palveluja retkeilijöille kuten vessoja, laavuja, keittokatoksia, tupia ja saunoja.
“Elisaaren alue on erittäin kaunis ja tunnettu Suomen suurimpiin kuuluvasta luonnonvaraisesta tammimetsiköstään. Saaressa on vuonna 1902 rakennettu kartano. Elisaaressa kasvaa monia harvinaisia kasveja. Eläimistö on runsas, ja alueella on tavattu valkohäntäpeuroja ja hirviä. Viitoitettu luontopolku on hyvä keino tutustua saareen. Osa Elisaaresta on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi vuonna 1994. Ulkoilualue on perustettu vuonna 1971. Alueen pinta-ala on 323 ha (vesialue 91 ha).“
Helsingin kaupunki
Luontopolku kiertelee rengasreittinä pitkin tammimetsiköitä ja laidunmaita. Alkumatkasta huomiomme kiinnittyy suureen kaatuneeseen tammeen. Puu on kaatunut selvästi jo vuosia sitten ja sen mahtavalla rungolla kasvaa sieniä, sammalta ja jäkälää. Juurakko törröttää maasta repeytyneenä ja mietimme mikä on kaatanut mahtavan puun juurineen.
Nuorehko 60-luvulla istutettu mäntymetsä tuo vaihtelua maisemaan. Pellon reunassa on pieni silta, joka ylittää aidan. Nyt ollaan kyyttöjen mailla. Vähän matkan päässä pellon yllä liihottelee iso haukka. Se tarkkailee saalista ja tiputtautuu maahan heinikon sekaan. Haukan siivet vilehtelevat heinien välistä kun lintu taltuttaa saalistaan. Vähän ajan kuluttua haukka jatkaa matkaansa.
Lyhyen peltotaipaleen jälkeen nousemme kalliolle pitämään evästaukoa. Kalliolta on näköala heinikkoiselle tulvaniitylle, jossa kyytöt laiduntavat. Kyyttöjä on toista kymmentä ja ne käyskentelevät rauhallisesti korkeassa heinikossa.
Reitti jatkuu eteenpäin sukeltaen välillä kauniin vehmaisiin tammimetsiköihin. Lopulta saavumme takaisin lähtöpaikkaan keittokatokselle. Itse asiassa polku ei ole puhdas lenkki vaan loppuu vähän eri paikkaa kuin mistä se lähti.
Luontopolun jälkeen tutkimme hiukan saarta ja löydämme laajan nurmikon, joka toimii telttailualueena. Alue on niin mittava, että se vetää vertojaan tyypilliselle leirintäaluelle. Aluella on komea keittokatos, WC ja telttasauna. Veneranta on ihan vieressä.
Pari tuntia riittää saareen tutustumiseen ja palaamme soutuveneellä takaisin Barösundiin.
On hyvä huomata, että Orslandetin saarella on myös Vantaan kaupungin ulkoilualue. Alueella kulkee 7 km mittainen luontopolku, joka on retkeilyoppaan (Etelä-Suomen retkeilyopas 1) mukaan näkemisen arvoinen.
