Isosuo – erämaatunnelmaa Vantaan Keimolassa

Isosuo metsäinen maisema

Lehdessä oli taannoin juttu Keimolan suosta, jonka maisemat ovat kuin Lapissa. Osa Isosuosta on merkitty kartalla luonnonsuojelualueeksi, ja suo on pääkaupunkiseudun laajin keidas- eli kohosuo. Päätimme käydä katsomassa omin silmin, millainen paikka tämä Länsi-Vantaalla sijaitseva Isosuo on.


Päivällä olleen vesisateen jälkeen polku oli kostea ja paikoin lätäköillä. Lenkkareilla joutui hyppimään lätäköiden yli, etteivät sukat kastuisi. Isosuota ympäröivä luonto oli rehevän vehreää, alkukesän kaunista metsää. Kävelimme leveää polkua pitkin suon eteläpäätä kohden. Tarkoitus oli kiertää suon länsipuolelle ja palata takaisin maastokarttaan merkittyä suon poikki kulkevaa polkua.

Isosuon länsipuolella polku kulki hetken soratiellä ja sukelsi sitten kallioiseen metsään. Sen jälkeen saavuttiin komean golf-kentän varteen, jonka kohdalta suolle menevä polku kääntyi. Navakka tuuli suhisi puissa ja jostain läheltä kuului räsähtävä tömähdys. Ehkäpä lahonnut puu kaatui maahan. Muutaman sadan metrin jälkeen saavuimme suonlaitaan. Polku suolla oli hyvin märkä ja saappaille olisi ollut tarvetta. Heti suon reunassa erämainen tunnelma oli käsinkosketeltava.

Tupasvillat hehkuivat valkoisena ilta-auringon paisteessa. Lakan kukkia ja lehtiä kasvoi polun vierellä olevilla mättäillä. Muita ihmisiä ei näkynyt eikä kuulunut missään. Ainoan särön erämaiseen tunnelmaan aiheuttivat metsän takana häämöttäneet Kivistön nostokurjet.

Hypimme ja loikimme märkien suolätäköiden yli. Kesälenkkarit meinasivat kastua hyvästä yrityksestä huolimatta. Suopursut kukkivat rehevinä pusikoina polun ympärillä. Lisäksi suomättäällä pilkotti jotain erikoista: vaivaiskoivu!

Lopulta pääsimme suon vastakkaiselle laidalle. Viimeisenä esteenä oli kostea oja, jonka yli johti kasa puupöllejä. Pölleillä horjahdelleen pääsimme suolta pois vehreään lehtoon, jossa kielot virittelivät alkukesän kukintaansa.

Vähän matkaa käveltyämme saavuimme samalle polulle, jota pitkin kävelimme toiseen suuntaan retken alussa. Matkaa retkelle tuli muutama kilometri. Pituutta olisi saanut lisää kävelemällä koko suon ympäri pohjoisen kautta, mutta silloin kaunis suon halkaiseva polku olisi jäänyt kokematta.

Katso myös muut suokohteet:

,

Muita postauksia


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *