Julma-Ölkky – komea kanjoni Hossassa

Hossasta on tullut yksi meidän suosikkikohteistamme. Olihan tämä jo kolmas kerta tässä kauniissa kansallispuistossa. Mikä Hossassa viehättää? Kauniit harjumaisemat, kristallin kirkkaat järvet, lukemattomat patikkapolut sekä tietenkin porot, joita kopsuttelee ympriinsä.

Julma-Ölkky on Suomen suurin kanjonijärvi. Kanjonin ympäri kiertää kaksi eri mittaista reittiä: Ölökyn ähkäsy (10 km) kiertää koko kanjonin ympäri ja Ölkyn ylitys (5 km) ylittää kanjonin riippusiltaa pitkin. Käytännössä kumpikin reitti kulkee osan matkasta samaa polkua pitkin, mutta ähkäsy tekee 5km lisälenkin. Patikoinnin lisäksi kanjonijärvessä voi meloa tai hypätä veneen kyytiin opastetulle kierrokselle.

Julma-Ölkky oli meille ennestään tuttu, koska kävimme muutama vuosi sitten melomassa kanjonissa (ks. Hossan poluilla). Kanjonin ympäri kiertävä patikkareitti oli kuitenkin kävelemättä.

Ölökyn ähkäsy

Sääennusteen mukaan seuraava päivä olisi helteisen lämmin ja aurinkoinen. Ölkyn patikkareitti pitäisi kävellä nyt, kun oli pilvistä ja alle 20 astetta lämmintä. Helteessä mäkisen reitin kävely olisi tavattoman raskasta.

Pari ensimmäistä kilometriä veivät heti luulot pois. Polku oli todella mäkinen ja kivikkoinen. Ajattelimme, että jos koko lenkki olisi tällaista, niin väsy saattaa tulla. Välillä reitti nousi kallioille, josta avautui komea näköala kanjoniin. Toisinaan se laskeutui alas vehreään pöheikköön nousten heti takaisin ylös. Mäet olivat jyrkkiä. Reitti on luokiteltu vaativaksi ja tämä luokitus kannattaa ottaa tosissaan tätä reittiä harkitessa.

Muutama kilometrin kävelyn jälkeen komea riippusilta tuli näkyviin. Lyhyempi reitti ylitti kanjonin riippusiltaa pitkin ja pidempi reitti jatkoi eteenpäin Ölökynperän suuntaan. Osa retkeilijöistä laskeutui riippusillalle. Me jatkoimme matkaa eteenpäin.

Matkalla oli näköalapaikkoja, mutta pilvisen lattea sää hillitsi kuvaamisintoa. Jossain vaiheessa huomasimme, että olimme ohittaneet kohdan, joka sulkee vesireitin kanjonin perälle. Rotko on muinoin romahtanut parista kohdasta ja kanjonin perälle on muodostunut pienempiä lampia, joihin ei suoraan pääse veneellä. Olimme aiemmin meloneen kanootilla niin pitkälle kuin vesitse pääsee, eli ensimmäiselle kannakselle saakka. Käytännössä lammille pääsee, jos kanootin kantaa pienten kannasten yli. Näin saattaa hyvällä onnella päästä perälle asti, jos vesireitille ei ole kaatunut puita tai ilmaantunut muita esteitä. Kävely lienee kuitenkin helpompi tapa saavuttaa Ölkynperä.

Perän lähestyessä järvi muuttui suoksi, jossa kulki puro. Polku laskeutui kalliolta alas pitkoksille ja muutaman sadan metrin jälkeen saavuimme laavulle. Laavu oli metsässä pienen puron varrella. Laavulla oli tulet ja muutama retkiporukka. Paistoimme makkaroita nuotiolla ja söimme eväitä. Laavulta ei ollut erityistä näkymää kanjoniin, joka oli pieni pettymys.

Reitti lähti palaamaan takaisin kanjonin toista puolta pitkin. Alkumatkasta reitti kulki tasaista polkua kaukana kanjonista metsämaisemassa. Parin kilometrin jälkeen polku saapui toiselle rotkolle, joka oli päärotkosta rinnakkainen halkeama. Ölkynhaaran oli päärotkoa matalampi ja sen pohjalla oli suota. Reitti kulki rotkon reunalla. Tämäkin maisema oli omalla tavallaan komea, vaikka ei yhtä jylhä kun pääkanjoni.

Ölkynhaaran maisemaa
Tatteja kasvamassa juuren alta

Koko reitin kohokohta lienee kanjonin ylittävä riippusilta. Silta oli rakennettu paikkaan, jossa kanjoni jakautui kahteen osaan. Me emme kulkeneet tällä kertaa riippusiltaa pitkin, mutta saimme katsella sitä ylhäältä kalliolta. Paikka oli upea!

Tämän jälkeen alkoi reitin komein osuus. Reitti kulki loppumatkan kanjonin reunalla ja komeita maisemia tuli toinen toisensa jälkeen. Matkalla oli näköalapaikkoja, joista maisemaa oli turvallista ihailla. Reitti oli hieman yllättäen huomattavasti kanjonin toista puolta helpompi. Polku oli osittain sorattua, eivätkä korkeuserot olleen yhtä hurjia.

Matkalla oli useita puroja, jotka laskivat järveen pieninä vesiputouksina. Edellisellä kerralla meloessa putouksen pystyi näkemään, mutta ylhäältä polulta saattoi vain arvailla, että alhaalla kasvillisuuden takana oli putous.

Lopulta komea reitti tuli päätökseensä. Reitin komea loppuosuus jäi mieleen, vaikka aurinko ei ennusteista huolimatta maisemaa valaissutkaan. Aikaa koko kierrokseen meiltä meni noin 6 tuntia. Tähän sisältyi maisemien ihailua ja eväiden syöntiä. Ripeästi kävellen ilman ylimääräisiä taukoja reitti on mahdollista kävellä nopeammin. Reitin virallinen 10 kilometrin mitta on todennäköisesti alakanttiin. Askelmittarin mukaan reitti oli monta kilometriä pidempi, vaikka toki askeleetkin olivat mäkisessä maastossa lyhyitä.

Maisema korkealla kanjonin reunakallioilla oli hyvin erilainen verrattuna muutaman vuoden takaiseen melontaretkeen, jossa kanjonin näki vedenpinnan tasolta. Kumpikin näistä oli näkemisen ja kokemisen arvoinen! Suosittelemme ehdottomasti tutustumaan Julma-Ölkkyyn patikoimalla sekä melomalla. Kanootilla maisemien katselu on tosin huomattavasti kallioilla kävelyä kevyempi vaihtoehto varsinkin, jos sattuu tyyni keli.

Reitin parhaat palat olivat riippusillan jälkeisellä osuudella (kanjonin itäpuoli), joka oli myös reitin kevein osuus. Jos haluaa säästää jalkoja niin kannattaa kävellä kanjonin itäpuolta riippusillalle ja takaisin. Osuus oli osittain sorattu ja huomattavasi tasaisempi kuin länsipuolen kivinen polku.


Muita postauksia


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *