Kivitunturin nimi kertoo jo itsessään tämän erikoisen paikan luonteen. Savukosken lähellä sijaitseva tunturi on todellakin päällystetty monenlaisilla ja kokoisilla kivillä. Kivitunturin kivikko on pienikokoisempaa ja värikkäämpää kuin tyypillinen Lapin tuntureiden rakka. Heti ensimmäisillä askelilla silmiin pistää muun muassa tällä tunturilla yleinen lumikvartsi, joka näyttää ihan jalokiveltä muiden harmaiden kivien joukossa.
Tunturilla on monipuolinen 5,8 km mittainen luontopolku, joka esittelee alueen komeaa tunturiluontoa. Polku on parhaita ja monipuolisimpia luontopolkuja, joita olemme nähneet. Mäkinen ja paikoin kivikkoinen reitti vaatii kohtalaista peruskuntoa. Polku kiertää tunturin rinteellä esitellen geologisia muodostumia ja nousee lopulta tunturin laelle, joka on erikoisten liuskittaisten kivien peitossa. Puolessa välissä on nuotiokatos/laavu ja tämän vieressä pieni tunturilampi. Kuumana päivänä kannattaa ottaa uimavarusteet mukaan. Tunturin laelta avautuu komea maisema ympäristöön.
Jos 5,8 km matka ei riitä, voi sitä jatkaa kiertämällä muutaman kilometrin lisälenkin (kartassa keltaisella). Lisälenkki kasvattaa reitin kokonaispituuden yhdeksään kilometriin. Me kiersimme luontopolun peruslenkin myötäpäivään, joka on infotaulujen numeroinnista päätellen “oikea” kulkusuunta. Lisälenkin kävely olisi ollut mielenkiintoista, mutta jatkuva sade sai unohtamaan sen ajatuksen.
Saavuimme Kivitunturin pienelle parkkipaikalle helteisen heinäkuun ehkäpä koleimpana päivänä. Lämmintä oli runsaat 10 astetta ja taivaalta vihmoi raikkaita sadekuuroja. Osa sadevaatteista oli unohtunut kotiin koska kotoa lähtiessä oli helle, eikä sadevaatteet tulleet ollenkaan mieleen. Nyt sadevarusteita piti soveltaa jätesäkistä askartelemalla. Onneksi sentään sormikkaat olivat mukana.
Saavuimme Äitipetäjänlammen laavulle pienessä tihkusateessa. Seuraava sadekuuro väijyi jo horisontissa. Kännykän verkko oli olematon. Onnekkaasti laavun nuotiossa oli vielä edellisiltä vierailta jäänyt hento hehku, jolla saimme tulet sytytettyä. Lämmittelimme ja kuivattelimme sateessa kastuneita vaatteita laavulla. Nuotion äärellä istuessa sade väistyi ja aurinko pilkisteli pilvien välistä.
Laavulta polku jatkui laakealle huipulle, joka oli erikoisten liuskekivien peitossa. Huipulta avautui kaunis näköala.
Tunturin juurelta polku jatkui parkkipaikalle naavametsässä. Polun loppuosuus oli tasaista kivikkoista polkua.
Lopuksi
Kivitunturin luontopolku oli ehdottomasti kokemisen arvoinen. Luonto oli erikoisen kaunista ja polku monipuolinen. Meillä 5,8km mittaisella polulla meni aikaa viisi tuntia. Aikaan sisältyy sateen pitäminen laavulla. Maisema oli niin kaunis, että vähän väliä piti pysähtyä ihailemaan ympäristöä ja ottamaan valokuvia. Polku oli paikoin hyvin kivikkoinen ja mäkinen, mutta me pärjäsimme tavallisilla lenkkareilla. Lapsille tai muuten kivistä kiinnostuneille tunturilla on loputon määrä erilaisia kiviä tutkittavaksi.
