Koivusuon luonnonpuisto – henkeäsalpaava suomaisema Koitajoen alueella

Koivusuon luonnonpuisto sijaitsee Pohjois-Karjalassa Hattuvaaran kylän lähellä, muutaman kilometrin päässä Suomen itäisimmästä pisteestä. Luonnonpuiston alueesta suurin osa on komeaa keidassuota. Koitajoen varressa oleva Polvikoski lienee vaivattomin tapa päästä luonnonpuistoon. Polvikoskella on parkkipaikka, infotaulu, puucee ja nuotiopaikka. Suolle on Polvikoskelta matkaa pari kilometriä. Koivusuo on luonnonpuisto ja liikkuminen on tarkoin rajattu merkityille reiteille.

Kävimme Koivusuolla heinäkuussa 2020 päiväretkellä.

Koitajoen alue sijaitsee valtakunnan rajan tuntumassa, lähellä maamme ja EU:n itäisintä pistettä (itäisin Natura-alue). Alue on valtakunnallisesti merkittävä luonnontilaisten keidassoiden sekä joki- ja metsäalueiden suojelun ja tutkimisen kannalta. Alue kuuluu Pohjois-Karjalan biosfäärialueeseen.

Koivusuo on maamme suurimpia yhtenäisiä keidassuoalueita. Se käsittää useita laajoja sisä-Suomen eksentrisiä keidassoita, joita purot erottavat toisistaan. Suolla esiintyy monin paikoin myös aapasuokasvillisuutta. Suon pohjoisosassa on laajalti minerotrofisia nevoja. Koivusuon suursaranevat kuuluvat maamme eteläpuoliskon edustavimpiin.

https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Koitajoen_alue(6926)

Aloitimme retken Polvikoskelta. Tavoitteenamme oli kävellä Pirhuun, joka oli infokartalla merkattu kauniiksi paikaksi. Matkaa tulisi yhteen suuntaan 4 kilometriä. Polvikoskelta luonnonpuiston reunaan oli matkaa runsas kilometri. Aava suo avautui koko henkeäsalpaavassa komeudessaan Kiimasaarten pohjoispäässä, kahden kilometrin patikoinnin jälkeen. Suomaisema on verrattavissa Patvinsuohon.

Suo oli paikoin hyvin vetinen

Kävely komean suo-osuuden halki pitkoksia pitkin oli mieleenjäävä kokemus. Pysähtelimme useaan otteeseen ottamaan valokuvia ja ihailemaan erämaata. Komean suo-osuuden jälkeen polku sukelsi metsäiseen saarekkeeseen, Pirhunvaaraalle. Polku jatkui vanhassa metsässä loivaan ylämäkeen lähes viivasuorana.

Polku Pirhunvaaralle

Lopulta saavuimme Pirhuun. Ennen Pirhua polku kulki hetken kauniissa koivikossa, joka lienee vanhaa peltoa. Itse Pirhu osoittautui vanhaksi metsänvartijan talon pihapiiriksi. Pihalla oli itse talon lisäksi muutama muu rakennus, joista osa oli hyvin vanhoja. Pihalta ei ollut näköalaa suolle, vaikka paikka on kartalta katsottuna vaaran laella. Näköala lienee kadonnut aikojen saatossa eteen kasvaneiden puiden taakse.

Pirhonvaaraan – tai lyhyesti Pirhuun – perustettiin torppa jo vuonna 1853. Se sijaitsee suuren Koivusuon itäreunalla, ja torpalta on Koitajoen Pirhunkoskelle matkaa noin kolme kilometriä. Ohikulkijat yöpyivät usein Pirhun tuvassa. Kesäisin Pirhonvaarassa oli niin lakanpoimijoita kuin heinäntekijöitäkin. Pirhu oli myös levähdyspaikka Venäjän puolella kävijöille.

Nykyään Pirhonvaaran metsänvartijatilan pihapiirissä on päärakennuksen lisäksi hirsinen aitta, sauna, entinen lampola, riihi ja uudehko kuivakäymälä. Rakennuksia on kunnostettu 1990-luvulla, ja päärakennus on valvonta-, huolto- ja tutkimuskäytössä. Pihapiiriä hoidetaan niittämällä vähintään kerran kesässä. Pihapiiriä pidetään avoimena myös raivaamalla puita ja pensaita rakennusten ympäriltä. Aiemmin päärakennukselta on avautunut näkymä Koivulammelle.

https://www.luontoon.fi/koitajoki/historiajanahtavyydet

Söimme talon portailla eväitä ja tutkimme niityksi kasvanutta pihapiiriä. Lopulta lähdimme kävelemään loivaan alamäkeä takaisin Polvikoskelle.

Retkelle tuli mittaa yhteensä 8 kilometriä ja aikaa meni muutama tunti rauhassa maisemia katsellen. Polku oli pitkoksineen hyvässä kunnossa. Erityistä oli erämaan rauha ja upea luonto.