Lopputalven valoa Pallaksen maisemissa

Vietimme maaliskuussa viikon Pallaksella hiihtäen ja retkeillen. Viikon sää oli poikkeuksellisen lämmin. Tulopäivänä lämpömittari nousi +9 asteeseen ja yötkin olivat plussalla. Lämmin ilma pehmensi hankinannon ja liikkuminen latu- ja kelkkaurien ulkopuolella oli vaikeaa. Paksussa hauraassa lumessa eivät edes lumikengät kantaneet. Loppuviikosta yöpakkaset yleistyivät ja hanki alkoi kantamaan. Lämpimästä säästä ja vähistä lumisateista johtuen hiihtoladut olivat jäiset ja hyvin liukkaat.

Viikon aikana teimme retkiä hiihtäen ja jalkaisin Pallaksen lähimaastoihin. Seuraavassa tunnelmia retkiltä.

Montellin tunturiretki Vuontisjärveltä

Päivä oli aurinkoisen tuulinen. Ajattelimme tehdä retken tunturiin ja saimme suositukseksi Montellin majan. Maja sijaitsee komeassa tuntimaisemassa useiden huippujen välissä ja sinne nousee merkattu reitti.

Montellin maja

Tuvan nimi juontuu Justus Elias Montellista, metsäkonduktööristä sekä kasvi- ja hyönteistutkijasta.  Tarinan mukaan Montell suojautui ahkionsa alle lumipyryssä. Siinä maatessaan Justus päätti, että jos selviää elävänä, hän rakennuttaa paikalle kämpän. Maja pystytettiin avotunturien notkelmaan vuonna 1906. Saksalaiset polttivat alkuperäisen majan Lapin sodassa, mutta Kyrön paliskunnan poromiehet rakensivat kämpän uudelleen vuonna 1946.

https://retkilehti.fi/uutiset/kiitos-montell/

Retkemme Montellin majalle alkoi Vuontisjärven parkkipaikalta. Parkkipaikalla oli infotaulu, jossa esiteltiin reittiä. Taulun mukaan edestakainen matka majalle olisi 9km ja nousua olisi 270m. Reitti esiteltiin kesäreittinä, mutta olimme kuulleet, että sinne pääsee hyvin myös talvella.

Lähdimme taittamaan matkaa hiihtäen. Ajatuksena oli hiihtää alkumatka ja jättää sukset tunturin juurella pusikkoon. Jyrkin nousuosuus oli tarkoitus kulkea jalkaisin koska arvelimme sen olevan niin jäinen, ettei sinne olisi asiaa meidän murtomaasuksilla.

Parkkipaikan ohi kulkeva latu laski kauniin Vuontisjärven rantaan. Latu oli jäinen yöpakkasten ja päivän plusasteiden jäljiltä. Tämä väli oli helppo hiihtää ja matkalla oli vain pari pientä alamäkeä. Pysähdyimme pienelle sillalle katselemaan Vuontisjärvestä laskevaa erikoista mutkittelevaa puroa. Maisemaa hallitsi aurinkoinen Saivokeron laki.

Ohitettuamme Vuontisjärven, moottorikelkkaura lähti nousemaan metsäiseen rinteeseen. Hiihdimme hetken loivaan ylämäkeen kunnes jätimme sukset pystyyn kuusen alle. Vaihdoimme monot talvikenkiin ja lähdimme nousemaan rinnettä jalkaisin.

Ensin kuusimetsä muuttui koivikoksi ja lopulta puuttomaksi rinteeksi. Navakka tuuli puhalsi tunturista, mutta sää ei kuitenkaan ollut purevan kylmä. Aurinko lämmitti mukavasti ja kännykkää pystyi käsittelemään paljain käsin.

Puurajalla

Olimme olleet epävarmoja rinteen jyrkkyydestä ja polun kunnosta. Reitti osoittautui hyväkuntoseksi ja kovapohjaiseksi. Pokua oli hyvä kävellä kunhan oli varovainen liukkaiden kohtien varalta. Lopulta mäen takaa pilkotti rakennuksia. Saavuimme Motellin majalle. Majan lisäksi paikalla oli kota ja wc-rakennus.

Ylhäällä tunturissa maisema oli kirkkaan luminen. Toisella puolella näkyi muutama huippu ja näköala oli alas Vuontisjärven suuntaan. Länteen ei tältä paikalta ollut näkymää. Länteen nähdäkseen olisi pitänyt kulkea vielä arviolta muutamia satoja metrejä eteenpäin, jolloin olisi päässyt edessä olevan kumpareen päälle.

Astuimme kotaan, jonka sisällä oli iloinen tunnelma. Muutaman hengen retkiporukalla oli lorahtanut sinolia jälkiruoaksi lämmitetyn leipäjuuston sekaan. Tämä aiheutti toviksi hilpeää huulenheittoa. Grillasimme omat eväsleipämme parilalla ja ihailimme ikkunasta avautuvaa kauniista maisemaa, joka kylpi kirkkaassa auringonpaisteessa.

Nämä eivät ole meidän makkaroita 🙂

Kun eväät oli syöty, lähdimme laskeutumaan takaisin Vuontisjärvelle. Muutama muu retkeilijä oli lähdössä alas sukset jalassa. Meidän mielestä rinne oli niin jäinen ja liukas, ettemme voineet ymmärtää miten sitä voisi laskea minkäänlaisilla suksilla.

Laskeuduimme jalkaisin samaa reittiä, jota olimme nousseet ylös. Sukset löytyivät kuusen juurelta, johon olimme ne aiemmin jättäneet. Hiihdimme rauhassa takaisin parkkipaikalle. Matkalla vastaan tuli pelastuslaitoksen moottorikelkka vilkut päällä ja reki perässä. Mietimme, että olikohan joku retkeilijöistä loukannut itsensä tunturissa. Myöhemmin parkkipaikalla näimme kun sama moottorikelkka tuli toiseen suuntaan kuljettaen kyytiläistä reessään.

Kävimme toisena päivänä uudelleen Vuontisjärvellä hiihtämässä muutaman kilometrin lenkin

Retki Ketojärvelle

Sään kannalta viikon parhaana päivänä teimme retken Ketojärvelle. Ilma oli kirkkaan aurinkoinen ja lähes tyyni. Pakkasyön jäljiltä hankikanne oli tukeva.

Retki aloitettiin Ounastien varresta. Noin 3 km matka järvelle taittui aavaa suota pitkin kirkkaassa auringonpaiseessa. Aamupäivällä hankikanto oli tukeva. Suolla ja metsässä oli mahdollista hiihtää vapaasti kelkkaurien ulkopuolella. Paksuin lumipeite oli jo laskeutunut lämpimien säiden johdosta ja muutamia muurahaispesiä pilkisteli lumipeitteen pinnalla. Aurinko lämmitti pesiä tuntuvasti, mutta yhtään muurahaista ei vielä näkynyt. Suomättäiden kohdalla sukset meinasiva vajota haurastuneen lumikannen läpi.

Ketojärvi oli halkaisijaltaan muutaman kilometrin mittainen ja rannoilla näkyi yksittäisiä mökkejä/kämppiä. Osa ryhmästämme jäi pilkille ja me lähdimme tutkimaan järven rantoja jäätä pitkin hiihtämällä. Tovin hiihdettyämme alkoi korviimme kantautua moottorikelkkojen ääntä. Järven poikki kulki moottorikelkkareitti. Hetken päästä ohitsemme viiletti vauhdikkaasti useita kelkkoja.

Ketojoki

Ketojärven lounaiskulmasta virtasi Ounasjokeen kiemurainen Ketojoki. Joki oli sulana jäästä. Kovin lähelle jokea ei uskaltanut mennä koska uintireissu ei nyt houkuttanut.

Paluumatkan kuljimme samaa suoreittiä pitkin. Nyt aurinko oli pehmittänyt hankea sen verran, että paikoin hankikanne meinasi romahtaa humahtaen suksien alta isoina laattoina. Matkalla muutamia moottorikelkkoja pyyhälsi ohi kelkkareittiä pitkin. Vaikka olimme kartalta katsottuna todella korvessa, ei täällä tarvinnut olla yksin.

Tuota pikaa olimme taivaltaneen takaisin autoille ja aurinkoinen retki tuli päätökseen.

Lopuksi

Viikon aikana teimme myös muita pienempiä retkiä. Näistä mainittakoon mm. retki Hietajärven laavulle.