Luonteri Saimaa meloen

Kävimme heinäkussa 2017 melontaretkellä Saimaalla Luonterin vesialueella, joka sijaitsee Puumalan, Anttolan ja Juvan alueella. Vietimme retkellä 3 päivää ja melontamatkaa kertyi 45km.

Luontoon.fi palvelussa Luonteria kuvaillaan seuraavalla tavalla:

Luonteri on hyvä vesiretkeilykohde arvokkaine vesistöineen ja runsaine palveluineen. Kirkkaat vedet houkuttelevat alueelle niin saimaannorppia kuin veneilijöitäkin. Luonteri on myös suosittu melontajärvi. Alueella on useita retkisatamia, joten vesistön kauneudesta voi nauttia useammankin päivän.

luontoon.fi

Saavumme iltapäivällä Puumalan lähellä olevaan Pistohiekkaan. Pysäköimme auton hiekkarannan viereen ja nostamme kajakkikaksikkomme vedenrajaan. Päivä on ensimmäisiä kesäisen lämpimiä ja tyyniä päiviä koko kesän aikana. Kajakkikaksikon pakkaamisessa on pientä jännitystä. Emme ole varmoja, miten kaikki varusteet ja ruuat mahtuvat mukaan. Asettelemme pieniä purkkeja isompien kassien sekaan kajakin keula- ja peräpiikkeihin – osa pehmeistä pussukoista sullotaan jalkatilaan. Kaikki tarvittava saadaan mahtumaan. Unohtuikohan jotain? Ei jaksa enää säätää – on päästävä vesille!

Lähdemme melomaan kohti ensimmäistä yöpaikka, joka on 15 km päässä oleva retkisatama. Reitti on tylsähköä veneväylää. Yksi lossi tulee vastaan. Pohdimme millaista lossinkuljettajan työ on kun lossireitin pituus on parisataa metriä. Pian lossin jälkeen Heposaaren retkisatama näkyy kiikarissa. Rekisataman ranta on kivikkoinen, mutta rannalla on laituri. Kroppa on yhtäjakoisen melonnan jälkeen hiukan jäykkänä ja korkeahkolle laiturille ponnistaminen teettää työtä. Pienelle teltallemme löytyy nuotiopaikan vierestä kalliolta kelpo paikka. Riippumatto toimii sohvana. Tänä yönä ei muita matkaajia saarella ole.

Leiripaikka on rauhallinen. Aamiaisen kanssa turatessa ja leiritavaroita järjestäessä menee liian pitkään. On jo iltapäivä ennen kuin pääsemme vesille. Silmäilemme karttaa ja seuraavaksi kohteeksi valikoituu muutaman kilometrin päässä oleva Karihiekka. Lähestyessämme komeaa rantaa huomaamme, että se on suosittu veneilijöiden keskuudessa. Ajamme kajakkimme hienolle hiekalle veneilijöiden seurustellessa keskenään laiturilla. Rannalta löytyy keittokatos, jonne kasaamme evästarpeet. Paikalla olevat puut ovat märkiä. Nuotio syttyy usean sytytyspalan voimin ja pääsemme grillaamaan makkaraa. Keitämme kahvit retkikeittimellä. Kun eväät on syöty kiipeämme rannan vieressä olevalle korkealle kalliolle. Ylhäältä onkin hieno näköala lähiulapalle!

Pohtiessamme seuraavaa yöpaikkaa nuotion ääressä saamme paikalliselta veneilijältä vinkin salaisesta hiekkalaguunista, jota ei kuulemma paljasteta kaikille. Tästä innostuneena kajakin keula suunnataan kipakkaan vastatuuleen kohti laguunia. Laguuni näyttää kauempaa ihan tavalliselta lahdelta. Vasta lähempänä laguunin hienous paljastuu ja se on hienompi kuin osasimme kuvitellakaan! Järven lahti, jonka päässä loiva hiekkaranta. Näköala ulapalle auringon laskuun. Laguunin hiekalla vietämme rauhallisen yön uiden ja ihaillen öistä Luonteria.

Aamu valkenee tyynen pilvipoutaisena. Laguunin hiekka on samalla niin ihanaa ja ikävää. Ihana hiekka kulkeutuu joka paikkaan mm. crokseihin hiertämään jalkoja. Aamutoimet sujuvat edellistä aamua nopeammin ja pääsemme matkaan reilusti ennen puolta päivää. Suuntaamme kajakin keulan kohti Makutsaaren retkisatamaa. Matkareitti kulkee Luonterin ulapan poikki. Nautimme peilityynestä järvenselästä. Makutsaarella rantaudumme hiukan retkisataman sivuun ja lämmitämme välipalaa. Syönnin jälkeen kummallakin tulee vatsa kipeäksi – johtuuko vatsavaivat Luonterin vedestä keitetystä kahvista vai vanhoista kananmunista? Katsomme kännykästä seuraavan päivän säätietoja. Tiedotus ennustaa saderipsua ja ikävää tuulta. Mietimme vaihtoehtoa meloa Anttolaan ja matkustaa sieltä linja-autolla Pistohiekalle hakemaan auto. Tämä suunnitelma hylätään. Päädymme lopulta kääntämään kajakin nokan kohti Pistohiekkaa tunnustellen kuinka pitkälle jaksamme meloa.

Kotimatka etenee hyvää vauhtia ja ohitamme Pikari -nimiset saaret. Pyövelinluotojen kallion päällä möllöttää komea siirtolohkare ja arvioimme pääsisikö luodoille rantautumaan ja yöpymään joskus tulevilla retkillä. Kotimatkan jännittävin etappi on kajakin kantaminen pienen kannaksen yli Puuterselän vesialueelle. Kartan mukaan Kuivaniemen kohdalla on kapea kohta, jostan ylitys voisi onnistua ja suuntaamme sinne. Paikka on tosiaan kapea kannas, Kuivasalmi nimeltään. Ympärillä on mökkejä, mutta kapeimmalla kohdalla menee traktorinura rantaan, jota lienee käytetty veneiden vesillelaskuun. Puuterselän puoli on sitä vastoin tiheä ja mutainen kaislikko.

Kajakki täytyy tyhjentää painavimmista tavaroista, jotta kantaminen onnistuu. Kajakkia tyhjentäessä jäämme vielä haikailemaan Luonterin puolen hiekkarantoja. Pitäisikö mennä vielä yhdeksi yöksi hiekkarannalle? Kannamme kajakkimme lyhyen noin 60 metriä leveän kannaksen yli epämiellyttävän mutaiseen kaislikkoon. Pakkaamme tavarat takaisin kajakkiin ja jatkamme melontaa tyynen Puuterselän puolella. Heti muutaman sadan metrin päässä Sällinselällä tulee vastaan yöpymispaikka – Sirkkasaari nimeltään. Se on tasainen niemen kärki ja vaikuttaa hyvin rauhalliselta telttailupaikalta. Mietin mielessäni pitäisikö tähän jäädä yöpymään? Mieli ei malta pysähtyä vaan jatkamme eteenpäin.

Tyynen päivän ilta on sitäkin fantastisempi. Aurinko paistaa ja vesi on rasvatyyni. Ilta-auringon värjäämät kallioiset rannat heijastuvat peilimäisinä veteen. Pysähdymme evästauolle pienelle kalliolle. Aurinko porottaa heijastuen tyynestä veden pinnasta ja kärventää ihoa punaiseksi. Saamme evästarpeet kalliolle ja huomaamme samassa kallion olevan muurahaisten valtakuntaa. Tästä ei tule mitään! Aurinko ja muurahaiset ahdistaa. On päästävä takaisin kajakkiin.

Melomme eteenpäin ja arvioimme mahdollisia yöpaikkoja. Heiskanlahden suulla näkyy useita niemenkärkiä, jotka soveltuvat yöpymiseen. Emme malta pysähtyä vaan jatkamme eteenpäin Eteissaaren ja Läpikivenniemen väliseen kapeikkoon. Kapeikko on komea kalliorailo kahden korkean kallion välissä. Pohdimme mistä Eteissaari on saanut nimensä? Onko se eteinen Puuterselälle?

Lähestymme Pistohiekkaa ja samalla lisääntyy mekkala, joka tuntuu epämiellyttävältä Luonterin hiljaisuteen tottuneille korville. Pistohiekan tanssilavalla on tanssit ja koko ranta on täynnä veneitä ja autoja. Vaivoin löydämme rannalta kaksikollemme mentävän kolon, jonka lähelle pääsee autolla. Kaksikko saadaan onnellisesti rantaan, tavarat autoon ja kajakki auton katolle.

Retkisatamat

Luonterin vesialueella on useita retkisatamia, joita käytimme taukoihin ja yöpymiseen. Retkisatamien varustuksesta löytyi huonosti tietoa etukäteen, mutta käytännössä selvisi, että tyypillinen varustus on tulentekopaikka tai laavu, kuivakäymälä ja roskahuolto. Osassa satamista on lisäksi laituri, joka helpottaa rantautumista kajakilla.

Vesi

Heti ensimmäisenä iltana huomaamme, että mukana oleva juomavesi ei tule riittämään usean päivän retkeen kahdelle hengelle. Vettä oli mukana 10 litraa. Suositus vesimäärälle on 3 litraa päivässä henkilöä kohden. Tämä aiheutti pientä stressiä. Luonteri on onneksi yksi Suomen puhtaimmista vesialueista ja päätämme, että tarvittaessa käyttäisimme Luonterin järvivettä kahvi- ja puurovetenä.