Hämeen järviylängöllä Lopen lähellä sijaitseva Iso-Melkutin on mainio päiväretkikohde. Harjumaastoon syntynyttä lähdepohjaista järveä kiertää helppokulkuinen 5,3 km mittainen merkitty polku, jonka kiertää maisemia katselleen parissa tunnissa. Reitillä on kaksi laavua nuotiopaikkoineen ja puuceineen. Alueen virallinen parkkipaikka sijaitsee Tauluntiellä Räyskälän lentokentän vieressä noin 800m päässä järven rannasta. Toinen pieni muutaman auton parkkipaikka on ihan järven rannassa Melkuttimentiellä.
Melkuttimien alue kuuluu kokonaisuudessaan Natura 2000-ohjelmaan sekä rantojen- ja harjujensuojeluohjelmiin. Tulenteko on sallittua vain laavupaikoilla. Lisätietoja alueesta mm. luontoon.fi sivustolta.
Olemme käyneet retkeilemässä Melkuttimella kaksi kertaa eri vuosina. Kummatkin kerrat alkukeväästä maaliskuussa.
Iso-Melkutin on syntynyt viimeisen jääkauden sulamisvaiheen aikana kolmannen salpausselän syntyaikoina, kun luoteesta virranneen mannerjäätikön sulamisvedet purkautuivat kaakkoon päin muodostaen suuren sandurin, jota kutsutaan Pernunnummen sandurdeltaksi. Iso-Melkutin sijaitsee sandurin eteläreunan tuntumassa ja se on saattanut syntyä jäätikkörailoon pudonneiden jättimäisten jäälohkareiden hautauduttua hiekkaan ja soraan. Kun nämä myöhemmin sulivat paikalleen, syntyivät syvät kuopat, joihin järvien vesi sitten jäi.
Wikipedia https://fi.wikipedia.org/wiki/Iso-Melkutin
Luonto
Melkuttimen alueen luonto on harjumaista mäntymetsää. Metsän pohja on avointa ja poluilla liikkuminen helppoa. Polut ovat pääosin hiekkapohjaisia ja verrattain tasaisia lukuunottamatta muutamaa harjutöppärettä. Aluella kasvaa mm. erittäin uhanalainen hämeenkylmänkukka. Järven pohjoisranta on kuivaa paisterinnettä ja eteläranta kosteampaa havumetsää. Itäpäästä laskee vehreä oja seuraavaan järveen. Lähdepohjaisen järven vesi on erittäin kirkasta ja se onkin yksi Etelä-Suomen kirkkaimmista järvistä.
Tokholmannokka
Kangasmaista maastoa halkoo kapea harju, joka on muodostanut järveen kaksi komeaa niemeä: Nappilahdennokka ja Tokholmannokka. Noin 400 metrin mittainen Tokholmannokka on näistä pidempi ja se kuuluu suositeltaviin käyntikohteisiin. Hyvänä jäätalvena niemen kärkeen voi kävellä mantereelta jäitä pitkin, joka lyhentää hiukan järven ympärikierrosta. Jäättömään aikaan niemelle pääsee poikkeamalla järven eteläpuolen polulta. Niemen kärjessä on kaunis taukopaikka evästelyyn.
Vähä-Melkuttimen salmi
Toinen kaunis käyntikohde on pieni silta, joka ylittää Iso- ja Vähä-Melkuttimen välissä olevan salmen. Silta on osa etelärannan merkittyä reittiä, joten sen kohdalle osuu polkua kävelemällä. Sillan kohdalla on kaunis ja aurinkoinen niemi, joka erottaa Iso- ja Vähä-Melkuttimen toisistaan. Niemellä on tilaa pitää vaikka evästaukoa.
Laavut
Järven itä- ja länsipäässä on laavu. Kummallakin laavulla on nuotiopaikka parilalla sekä puucee. Kummallakin laavulla on tilaa telttailla, riippumattoilla ja nukkua katoksen alla. Länsilaavu on kauniilla, aurinkoisella niemellä ja itälaavu suojaisassa metsässä. Itälaavu lienee öttiäisten mieleen kesällä. Muita rakennettuja taukopaikkoja ei reitillä ole. Muutama villi nuotiopaikka toki löytyy rannoilta, mutta niiden käyttäminen ei ole sääntöjen mukaan sallittua.
Sukellus
Olemme lukeneet, nähneet ja kuulleet, että Iso-Melkutin on suosittu sukelluspaikka. Vesi on erittäin kirkasta, pohjassa on vedenalaisia harjumuodostumia ja syvyyttä parhaimmillaan 27 metriä. Järven rannassa onkin sukeltajia varten rakennettu portaat ja pieni laituri.
Nuotiopaikalla evästellessämme seuraan liittyi kaksi sukelluksen harrastajaa. He olivat juuri olleet laitesukelluksella jään alla. Järvi on kuulemma Etelä-Suomen parhaita laitesukelluspaikkoja. Kalojakin oli nähty isoksi parveksi asti vedenalaisen harjun reunalla. Sukeltajien tarinoita oli mukava kuunnella, vaikka emme harrastuksesta juuri mitään ymmärrä.
Melkuttimella ei siis kannata säikähtää jos sukeltaja pulputtaa vedessä.