Pielpajärven erämaakirkko, Inari

Pielpajärven erämaakirkko sijaitsee kauniin vehreällä paikalla Iso Pielpajärven rannalla. Kirkko ja kirkon ympäristö ovat kuin aikahyppy menneisyyteen. Kun astuu sisään tähän 1700-luvulla rakennettuun kirkkoon, mieleen tulvii monenlaisia kysymyksiä. Miten ihmiset ovat kirkolle saapuneet, miten kirkonmenoja on täällä muinoin vietetty?

Pielpajärven erämaakirkko on mieleenpainuva paikka pistäytyä. Kirkolle kulkee 4,5 km mittainen polku, joka on vaativuudeltaan helpohko, ainakin kokeneen retkeilijän näkökulmasta. Polulla ei ollut suuria korkeuseroja, mutta melko juurakkoinen ja kivinen se kyllä oli. Polku kulkee kauniiden vesistöjen läheisyydessä vanhassa metsässä ja on jo itsessään näkemisen arvoinen.

Kirkko itsessään oli kuin kuin aikahyppy menneisyyteen. Kirkko sijaitsee järven rannalla kauniin niityn laidalla. Ympäristö oli yllättävän vehmas ollakseen näin pohjoisessa. Harmillisesti kirkon ympäristössä muinoin olleet kirkkotuvat ovat ajan saatossa hävinneet. Kesällä 2024 kirkkossa pääsi käymään sisällä.

Alla mielenkiintoista tietoa kirkon historiasta (teksti kirkon infotaulusta):

Kristinuskon leviäminen Inariin ajoittuu 1500-luvulle. Inariin perustettiin kappeli- seurakunta 1600-luvun puolivälissä ja samalla aloitettiin kirkon rakentaminen Pielpajärvelle talvikylän yhteyteen. Inarinsaamelaisten elämäntapaan liittyi tuohon aikaan oleellisesti vuotuiskierto. Keväästä syksyyn perheet siirtyivät asuinpaikalta toiselle metsästyksen ja kalastuksen kohteiden mukaan. Talvisin perheet ja suvut kokoontuivat yhteiseen asuinpaikkaan, talvikylään, jonne myös kauppiaat ja verottajat saapuivat vierailuillaan.

Vanhan kirkon kunnostusta lyötiin laimin ja sadan vuoden päästä se oli rapistunut lähes sortumistilaan. Nykyisen kirkon rakentaminen alkoi vuonna 1752 kirkkoherra Anders Hellanderin (1712-1757) aikana, ja se valmistui vuonna 1760. Inari oli tuolloin liitettynä Utsjoen seurakuntaan, ja pappila sijaitsi Utsjoella. Kirkon rakennusmestarina toimi tukholmalainen porvari, Andreas Abraham Hellander (1705-1770), joka muutamaa vuotta aikaisemmin oli vastannut myös Utsjoen puukirkon laajennuksesta.

Pielpajärven ensimmäinen kirkko valmistui vuonna 1647. Ruotsi-Suomen hallitsija kuningatar Kristiina (1626-1689) antoi ristiä sen nimikkokirkokseen ja lahjoitti sille syntymälahjaksi kellon ja papin juhla-asusteet. Kirkko oli jo valmistuessaan liian pieni seurakunnan tarpeisiin, kokoa sillä oli vain 6,8 x 5,5 m. Ongelmana oli lisäksi papin saaminen Inariin. Tuohon aikaan pappi vieraili kerran tai kahdesti vuodessa. Olipa myös vuosia, jolloin pappi ei käynyt lainkaan.

Kirkonmenot kestivät talvisin viikosta puoleentoista ja kesällä kaksi tai kolme päivää. Jumalanpalvelusten ja kristinopin opettamisen lisäksi hoidettiin myös maallisia asioita. Pappi ja lukkari valistivat kansaa ja opettivat lapsia. Kirkon- menojen yhteydessä järjestettiin markkinat, kannettiin veroa ja usein myös istuttiin käräjiä.

Teksti kirkon pihassa olevasta infotaulusta

Parkkeeraus

Reitin parkkipaikka on noin kolmen kilometrin päässä Inarin keskustasta. Matkailuautoilijoille huomioitavaa on se, että paikalla oli kielto viettää yötä matkailuajoneuvolla (2024).

Polku kirkolle

Polku kirkolle ei ollut erityisen vaativa tai mäkinen, mutta kivinen ja juurakkoinen se kyllä oli. Maasto oli käytännössä yksinomaan mäntykangasta. Polku kulki poroaitauksen läpi, ja mennen tullen kuljettiin pressuilla vuorattujen porttien ali. Poroja ei nähty, mutta metsä polun varressa oli kaunista. Kirkon vieressä sijaitsee Iso Pielpajärvi, jota pääsi ihailemaan kirkolle saapuvalta polulta.

Polku kiemurteli vesistöjen ohitse ja suurin osa matkasta kuljettiinkin rantoja myötäillen. Reitillä oli muutama uimapaikaksi kelpaava ranta, joten uikkarit kannattaa ottaa mukaan jos uinti kiinnostaa. Polun varrella oli yksi nuotiopaikka, jossa ei tosin ollut katosta, vaan pelkkä kivikehä. Kirkon vieressä oli tilava nuotiokatos evästelyyn, sekä puucee.

Polku oli selkeästi merkattu ja eksymisen vaara oli hyvin pieni. Aurinkoisena päivänä heinäkuussa reitillä oli paljon muitakin kulkijoita. Pituutta reitillä oli yhteen suuntaan 4,5 kilometriä. Meillä edestakaiseen matkaan, sisältäen kirkkoon tutustuminen, meni aikaa noin 4h 30min. Kartan mukaan alueella kulkee talvella hiihtoreitti, jota pitkin pääsee kiertämään ympyräreitin kirkolle hiihtäen.

Itse kirkko ja kirkon ympäristö

Nykyinen kirkko on rakennettu 1700-luvulla. Kirkko sijaitsee kauniilla paikalla niityn reunalla lähellä Iso Pielpajärveä. Sisällä kirkossa pystyi kuvittelemaan itsensä vuosisatojen päähän menneisyyteen. Penkkirivit oli mitoitettu pienemmille ihmisille ja kulmat olivat kuluneet kirkkomenojen kuluttamana. Näistä ovista ovat ihmiset kulkeneet vuosisatoja.

Kirkon ympäristössä on aikoinaan ollut joukko kirkkotupia, joissa pitkänmatkalaiset ovat voineet majoittua kirkonmenojen aikaan. Harmillisesti kaikki tuvat ovat ajan saatossa tuhoutuneet.

Kasvillisuus kirkon ympäristössä oli yllättävän rehevää ja vehmasta. Niityllä kasvoi lukematon määrä niittykukkia ja kukissa pörräsi parvi kimalaisia ja muita hyönteisiä. Järven ranta oli niin vehmas, ettei voisi arvata, että ollaan näin pohjoisessa. Inarinjärven laaja vesimassa vaikuttaa lähiseudun ilmastoon, ja se osaltaan edesauttaa kasvillisuuden rehevyyteen.

Lopuksi

Pielpajärven erämaakirkolla on helppo pistäytyä, jos liikkuu Inarin seudulla. Polku kirkolle on melko helppo kävellä, eikä isoja korkeuseroja ole nimeksikään. Polku on kyllä kivikkoinen ja juurakoinen, joka on hyvä huomioida.

Itse kirkko ja kirkon ympäristö on kaunis, ja niityllä kävellessä voi hyvin kuvitella itsensä menneisyyteen. Kirkon lähellä on tilava nuotiokatos evästelyyn. Edestakaiseen retkeen kannattaa varata muutama tunti aikaa.