Pieni Karhunkierros – maisemaretki Oulangan kansallispuistoon

Pieni karhunkierros on ehkäpä yksi Suomen suosituimmista retkeilyreiteistä. Meille tämä oli ensimmäinen kerta tällä suositulla reitillä. Ennakko-odotuksissa ajattelimme reitin olevan jylhää vaaramaastoa, kuohuvia koskia ja kesyjä kuukkeleita. Tätä kaikkea reitti tajoilikin, mutta reitillä oli myös yllätyksiä!

Pieni karhunkierros sijaitsee Kuusamon pohjoispuolella Oulangan kansallispuistossa itärajan tuntumassa. Kansallispuiston läpi virtaa kaksi vuolasta jokea; Kitkajoki ja Oulankajoki. Pieni karhunkierros kiertelee Kitkajoen tuntumassa ja varsinainen (suuri) Karhunkierros kulkee laajemmin koko puiston alueella. Pienen karhunkierroksen pituus on 12 kilometriä. Reitti oli kunnolta niin helppokulkuinen, että kokenut retkeilijä kiertää sen rutiinilla. Suuret korkeuserot voivat ottaa voimille, mutta mäet on varustettu tukevin portain, joka helpottaa liikkumista.

Reitin lähtöpisteeseen oli hiljattaen rakennettu massivinen parkkipaikka-alue. Alueelle mahtui silmämääräisesti satoja autoja. Yllättävää oli se, ettei suurella alueella saanut yöpyä auton kanssa. Paikalla oli siis ihan erillinen kyltti, joka kielsi nimenomaan yöpymisen. Mielestämme olisi ollut hyvin kätevää tulla illalla paikalle ja heti aamulla lähteä kävelemään reitille. Mutta tämä ei ollut tosiaan sallittua. Yöpaikka piti löytää jostain muualta.

Pieni karhunkierros oli osittainen ympyräreitti. Alkuosan pari kilometriä parkkipaikalta Myyllykoskelle oli yhteistä reittiä mennen ja tullen. Ensimmäinen komea joen ylitys riippusiltaa pitkin oli pian parkkipaikalta lähdön jälkeen. Tämä antoi ennakkomakua reitin maisemista. Heti alusta lähtien reitti oli erittäin hyväkuntoista leveää sorattua polkua. Reitin kunto oli yksi yllätyksistä. Odotimme ehkäpä luonnonvaraisempia kapeita metsäpolkuja ja tällainen leveä lähes pururatamainen baana oli yllätys. Reitin kunto oli koko matkan ajan erittäin hyvä ja kävelyvauhdin sai pidettyä reippaana.

Myllykoski

Komella Myllykoskella oli kuohuvan kosken lisäksi vanha myllyrakennus. Vietimme paikalla hetken aikaa nauttien kosken kuohuista. Paikalla oli paljon muitakin retkeilijöitä, joista osa vaikutti tulleen pelkästään Myllykoskelle ilman aikomusta kiertää koko reittiä. Ja mikäpä siinä, koski oli vaikuttava!

Komealta Myllykoskelta reitti jakautui kahtia. Päätimme lähteä kiertämään reittiä myötäpäivään, joka oli suositeltu kulkusuunta kesällä. Myllykosken yli kulki riippusilta. Viereen oltiin rakentamassa uutta siltaa ihan syystäkin; vanhaa siltaa pitkin sai kävellä vain yksi ihminen kerrallaan. Tämä aiheutti paikalle ruuhkaa. Osa retkeilijöistä oli lähtenyt kiertämään reittiä vastapäivään ja nämä sitten jonottivat sillan toisella puolella ylipääsyä. Pääsimme sillasta kohtalaisen nopeasti yli jatkamaan matkaa. Sillalle ei toki voinut jäädä ihailemaan kosken kuohuja vaan piti kipittää ripeästi toisten edestä pois.

Päivä osoittautua säätietoja lämpimämmäksi. Aurinko pilkisteli pilvien välistä ja mäkisellä polulla meinasi tulla hiki. Ylimääräisiä vaatteita piti pakata reppuun. Ilahduttavaa oli se, ettei mitään lentäviä ötököitä ollut käytännössä ollenkaan. Hyttyset eivät siis häirinneet retkeilyä.

Reitin ensimmäinen puolisko kulki metsässä kaukana kuohuvata joesta. Reitillä oli muutama levähdyspaikka, pari lampea ja komea Kallioportin näköalapaikka, joka oli reitin korkein kohta. Näköalapaikan tasanteelta avautui jylhä maisema alas metsäiseen rotkoon. Näköalapaikalta alas rotkoon laskeuduttiin reitin pisimpiä portaita pitkin.

Harrisuvanto

Suurin piirtein reitin puoivälissä oli Harrisuvannon taukopaikka. Taukopaikalle kuljettiin pienen puron vartta pitkin. Puron vesi oli jäätävän kylmää ja läpikirkasta lähdevettä. Jääkylmässä purossa kasvoi yllättäen kaikenlaisia vihreitä leviä, joita pysähdyimme tutkimaan.

Harrisuvannon jälkeen saavuimme riippusillalle, joka kulki saman Kitkajoen yli, joka oli jo aemmin ylitetty kahteen kertaan. Reitti ja joki tosiaan mutkittelivat niin paljon, ettei kartasta katsomatta pysynyt perillä kaikista mutkista.

Puro Harrisuvannon lähellä
Harrisuvannon riippusilta

Riippusillalta eteenpäin reitti seurasi löyhästi Kitkajoen vartta korkealla töyräälä. Harmillisesti jokimaisema peittyi pääosin tiheän metsän taakse ja vain alhaalta kantautuva kohina muistutti joen läheisyydestä. Muutamassa kohdin polku nousi ihan kallion reunalle ja komea jokimaisema avautui alhaalla. Reitin toinen yllätys olikin se, että joki näkyi lopulta yllättävän vähän 12km matkalla.

Siilastupa

Seuraava mieleen jäänyt paikka oli Siilastuvan taukopaikka ja paikan ympäristö. Paikalta näkyi tunnettu Jyrävän putous. Putouksen lisäksi erityisesti jäin mieleen kesyt kuukkelit. Olen nähnyt lukuisia luontokuvia, joissa kuukkeli istuu kädellä. Nyt en enää ihmetellyt miten niitä on otettu. Kuukkelit tosiaan olisivat hyvinkin tulleet istumaan kädelle jos niitä olisi vähän houkutellut vaikkapa rusinoilla. Tyydyimme kuvaamaan kukkeleita pöydän reunalta, johon ne lennähtivät tuota pikaa, kun rusinat ja pähkinät oli aseteltu näytille. Kuukkeli on sympaattisen kaunis lintu ja niiden läsnäolo loi mukavan tunnelman retkelle.

Kuukkeli poimii herkut suihinsa
Jyrävän putous
Putouksen vasemmalla puolella olevalla kalliolla näkyy retkeilijä kuvaamassa. Me emme sinne uskaltaneet mennä, vaikka selkeä polku olikin olemassa.

Kun olimme syöneet eväitä ja samalla ruokkineet kuukkelit, oli aika jatkaa matkaa. Nyt oli jäljellä enää loppurutistus Myllykoskelle. Polku kulki edelleen jokitöyräällä ja joki tuli välillä näkyviin kun polku koukkasi lähemmäs reunaa. Mietimme, että miksei polkua ole tehty koko matkalta renalle, jolloin joki olisi paremmin näkyvissä.

Matka eteni nopeasti ja saavuimme tuota pikaa Myllykoskelle. Istuimme hetken kosken reunalla katselemassa kun kumiveneet laskivat koskea alas. Kyytiläisiä tuntui jännittävät kiljahduksista päätellen 😮

Loppuosuus reitistä takaisin parkkipaikalle olikin jo ennestään tuttu. Yllättäen tapasimme polulla perheen, jonka olimme nähneet muutamaa päivää aiemmin Hossassa Julma-Ölkyn reitillä. Jännä yhteensattuma!

Lopuksi

Pieneltä karhunkierrokselta ei kannata lähteä hakemaan extreme erämaaelämyksiä. Reitti oli paikoin kuin valtatie ja vastaan tuli monentasoisia retkeilijöitä, polkujuoksijoita sekä pieniäkin lapsia. Reitin haastavuus johtuu korkeuseroista, jotka olivat paikoin isoja. Portaissa kokeneempikin retkeilijä saa jalat varmasti hapoille.

Komeat maisemat ja monet luontotyypit olivat reitin ehdoton suola. Reitillä oli lampia, soita, korpea, komeita kallioita ja rotkoja, kauniita ikimetsiä sekä tietenkin joki koskineen. Reitti oli maisemaretki, jota varten ei tarvinnut ihmeemmin valmistautua.

Reitillä ei tarvinnut kävellä yksin. Heinäkuisena päivänä ihmisiä oli paljon liikkeellä. Reitti oli kuitenkin siinä määrin pitkä, ettei mitään suoranaista ruuhkaa ollut muualla kun Myllykosken riippusillalla. Muiden retkeilijöiden läsnäolo tuo varmasti turvallisuuden tunnetta varsinkin jos on yksin liikkeellä. Reitti soveltuu jokaiselle retkeilyn harrastajalle, jos vaan uskoo jaksavansa kävellä 12km matkan.

Me käytimme reitille aikaa noin viisi tuntia. Kävelimme reitin kohtalaisen reipasta tahtia, emmekä jääneet pitkiksi ajoiksi fiilistelemään maisemilla. Ainoastaan Myllykoskella vietimme mennen tullen aikaa vähän pidempään.


Muita postauksia


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *