Pyhä-Häkin kansallispuisto ja ikimetsät

Suomaisema

Pyhä-Häkin kansallispuisto sijaitsee valtatie 4:n länsipuolella, Jyväskylästä 85 km luoteeseen. Puiston erikoisuus on eteläisen Suomen vanhimmat metsät. Puisto on pinta-alaltaan pienehkö ja sen kiertää läpi muutamassa tunnissa. 

Metsäalue on laajojen soiden ympäröimä. Puita ei ole menneinä vuosisatoina saatu kerättyä pois ja näin alue on jäänyt koskemattomaksi. Metsä on eteläisen Suomen mittakaavassa niin vanhaa, että se näkyy jopa puuston ikäkartassa selkeästi tummana läiskänä muuten vaaleassa (nuoressa) ympäristössä. Vanhojen metsien lisäksi alueella on laajoja avosoita. Soille on rakennettu hienoja pitkospuita, joita pitkin kävellessä pääsee nauttimaan aavan suon tunnelmasta.

Kesällä 2019 pistäydyimme Pyhä-Häkissä ohikulkumatkalla. Aikaa oli muutama tunti ja illaksi oli tarkoitus ajaa kotiin etelään. Saavuimme itäiselle (ja ainoalle) parkkipaikalle usean kilometrin mittaista soratietä pitkin. Päivä oli aurinkoinen ja lämpötila retkeilyyn sopiva reilusti alle 20 astetta.

Päätimme kävellä 6,5 km mittaisen Kotajärven ympyräreitin. Reitti kiertää läpi vanhojen metsien ja aavojen soiden. Reitin varrella on nähtävyyksinä vanha ja uusi “iso puu”.

Etelä-Suomen hienoimmassa vanhassa metsässä humisevat 400 vuotta vanhat ikihongat. Kilpikaarnaisten mäntyjen palokorot muistuttavat menneiden vuosisatojen metsäpaloista, ja Mastomäen ikimetsät pysäyttävät kiireisenkin kulkijan hämmästelemään ihmisen pienuutta. Poika-ahon kruununmetsätorppa kertoo tarinaa syrjäseutujen varhaisista asukkaista. Pyhä-Häkin ikiaikaisen aarniometsän siimeksessä samoilet muinaisten haltioiden tunnelmissa ja tarinoissa.” – luontoon.fi

Kotajärven reitti 6.5 km

Reitti alkaa muutaman kilometrin metsäosuudella. Metsä on vanhaa ja yllättävän avointa. Ennakkoluulo vanhasta metsästä oli läpipääsemätön ryteikkö, mutta tämä ei vastannut ollenkaan sitä mielikuvaa. Metsään loivat tunnelmaa lukemattomat kelottuneet puut ja maahan kaatuneet rungot. Hyttysiä riitti, koska tuuli ei päässyt puhaltamaan niitä pois metsän siimeksessä. Eräässä kohdassa vanha metsä muuttui selvästi tuoreemmaksi tasaikäiseksi männiköksi. Jäkikäteen netistä lukemalla selvisi, että tällä alueella oli riehunut yksi monista metsäpaloista ja puusto oli siinä vaiheessa uusiutunut. Metsäpalo oli ollut 1800-luvulla eli ei tämäkään alue ihan tuoretta metsää ole.

Parissa kohtaa reitti sukelsi ikimetsän siimeksestä avoinaiselle suolle. Suoalueet tuovat raikasta vaihtelua metsäosuuksille. Soilla kasvoi runsaasti hillaa (joka oli vielä raakaa) ja mm. pieni lihansyöjäkasvi pitkälehtikihokki. Ilahduttavasti suolla puhaltava tuulenvire ajoi hyttyset pois. Pitkospuita kävelessä kiikaroimme korppia, joka tallusti rauhassa suolla etsien syötävää.

Reitillä on yksi keittokatos järven rannalla. Keittokatoksella olikin väkeä grillaamassa makkaraa. Nuotio paloi iloisesti nuotiopaikalla, vaikka metsäpalovaroitus oli voimassa.

Yhteenveto

Yhteenvetona Pyhä-Häkkiä voi kaikin puolin suositella päiväretkikohteeksi. Alueella on useita eripituisia ympyräreittejä, jotka ovat erittäin hyvin opastettu ja mukavia kävellä. Lisäksi alueen kautta on polkuyhteys muuhun reittiverkostoon jos tavoitteena on pidempi vaellus.

Kamerassa kannattaa olla laajakulma mukana, jolla saa taltioitua ikimetsän komeuden. Itsellä oli vain kännykkä ja sen panoraamatoiminto, mutta silläkin sai otettua avaria kuvia.

,

Muita postauksia


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *