Edellisenä kesänä retkeilimme itärajan tuntumassa Koitajoen maastoissa, ja silloin ihastuimme alueen luontoon sekä rauhallisen väljään tunnelmaan. Tänä kesänä itäraja veti taas puoleensa ja päädyimme tarunhohtoisen Näränkävaaran kupeeseen, kauniin Hyöteikönsuon rannalle.
Näränkä sijaitsee Kuusamon eteläpuolella paikassa, jossa itäraja tekee terävän kulman sisämaahan. Näränkä on aivan rajan tuntumassa ja vaaran laelta voikin kiikaroida naapurimaan puolelle. Paikka on kaukana kaikesta ja tarjoilee hyvin erämaista tunnelmaa ja koskematonta luontoa. Vaaran rinteellä on entisöity Närängän erämaatila, pihapiiri ja mielenkiintoinen tilan historiasta kertova näyttely.
Matkalla Kuusamosta Hossaan päätimme pienen jahkailun jälkeen kääntyä Näränkään. Syy jahkailuun oli 15km pitkä kapea soratie, jonka kunnosta ei ollut tietoa. Olimme edellisinä viikkoina ajaneet sorateitä kyllästymiseen asti ja uusi ei houkutellut. Suojärven parkkipaikalle johtava soratie osoittautui kuitenkin hyväkuntoiseksi. Rauhallinen parkkipaikka oli Näränkävaaran ja Hyöteikönsuon välissä ja siitä pääsi kätevästi sekä vaaralle, että suolle. Harmillisesti parkkipaikalta ei ollut suonäköalaa vaan näköalan peitti kapea metsäkaistale. Parkkipaikalla oli pari muuta autoa ja tunnelma vaikutti hyvin rauhalliselta.
Närängän erämaatila
Matka parkkipaikalta Närängän tilalle ei ollut pitkä, mutta kipakka ylämäki piti kävelyvauhdin kurissa. Erämaatilan pihapiirissa osui ensimmäisenä silmään komeaksi entisöity päärakennus sekä kaunis lähiseudun luonnonmetsiin avautuva maisema. Tila sijaitsi yllättävän korkealla vaaran rinteellä. Piharakennuksessa olevassa näyttelyssä kerrottiin, että korkealla sijainnilla välteltiin alempana vaanivaa hallaa. Näyttelyssä esiteltiin myös tilan historiaa ja vanhaa esineistöä. Pihapiiri oli siistissä kunnossa, tosin lampaita ei tänä kesänä ollut pitämässä maisemasta huolta.
Leikittelimme mielessämme ajatuksella vuokrata tila itsellemme ja viettää siellä unohtumaton yö. Tila on nimittäin vuokrattavissa Metsähallitukselta. Netissä olleen ohjeen mukaan avain pitäisi hakea Kuusamosta, joka hankaloitti asiaa. Päätimme jatkaa eteenpäin ja jättää ajatuksen tilan vuokraamisesta seuraavaan kertaan.
Matka vaaran laelle
Erämaatila oli välietappi vaaran laelle noustessa. Ensimmäiseltä näköalapaikalta, Kirkkokalliolta, avautui komea maisema koillisen suuntaan. Horisontissa näkyi mm. Iivaara ja Ruka. Aluella oli juhannuksen aikaan riehunut paha myrsky ja mm. Iivaaran polut olivat nettitietojen mukaan tukossa. Iivaara oli meidän käyntilistallamme, mutta sinne emme myrkytuhojen takia menneet käymään. Huomasimme omin silmin nämä massiiviset myrskytuhot Kuusamon eteläpuolella. Näränkävaaran laelta maisemaa katsellessa ei myrskytuhoista näkynyt jälkeäkään.
Vaaran korkein kohta oli Kirkkokallion näköalapaikan jälkeen. Sinne johti pääpolulta lyhyt pistopolku. Vaaran laella puut peittivät maiseman ja paikalla oli jäänteitä vanhasta rakennelmasta. Liekkö ollut mittaustorni. Emme viipyneet laella sen pidempään vaan jatkoimme matkaa eteenpäin.
Seuraava näköalapaikka oli nimeltään Yhdeksänsylenkallio. Sieltä avautui näköala vastakkaiseen suuntaan eli etelään ja länteen. Tämä maisema oli mielestämme edellistä kauniimpi. Maisema oli komea ja kiikareilla oli mukava katsella alas Hyöteikönsuolle. Kiikareilla olin näkevinäni suolla karhun, mutta se osoittautui tarkemmin katsottuna tummaksi pensaaksi 🙂 Paikka oli mainio luonnon tarkkailuun. Auringonlasku voisi olla myös komea tällä kalliolla.
Paikalla ollut taulu kertoi, että vaaralla on kulkenut vanhin tunnettu Lapin ja Lannan raja. Etelässä oli kaskeajien ja Savolais-Kainuulaisten uudisraivaajien maa. Pohjoisessa Metsäsaamelaisten valtakunta. Olimme siis suurten asioiden äärellä.
Yhdeksänsylenkalliolta polku alkoi laskeutumaan takaisin vaaran juurella olevalle parkkipaikalle. Matkaa alas oli runsas kilometri. Vaaran rinteen metsä oli hyvin kaunista vanhaa puustoa. Pysähtelimme vähän väliä ihailemaan ja kuvaamaan koskemattoman metsän yksityiskohtia.
Matkalla alas oli erikoinen sopimuspuu; keloon oli kaiverrettu muinoin sopimus karhun kanssa. Närängän isäntä oli tällä sopimuksella sopinut, ettei karhu hätyytä näränkäläisten lehmiä. Sopimus piti ja lehmät saivat olla rauhassa. Sen sijaan lampaita karhu popsi edelleen suihinsa.
Hyöteikönsuo
Aivan parkkipaikkamme vieressä vaaran juurella avautui Hyöteikönsuo. Kävimme suolla myöhään illalla ihailemassa auringonlaskua. Illalla ennen lähtöämme taivaalta satoi sadekuuroja. Liekkö syynä kostean tyyni sää, olivat hyttyset villiintyneet sankaksi parveksi. Moneen viikkoon emme olleet tavanneet näin sakeaa hyttysesiintymää. Onneksi hyttyshatut olivat mukana.
Hyöteikönsuon halki kulki pitkospuut. Keskellä suota oli kartalla näköalapaikaksi merkattu laveri. Suurin osa hyttysistä oli hävinnyt kävelymatkalla ympäriltämme, ja saimme katsella rauhassa kaunista suolakeutta. Tasanteelta kävelimme takaisin vaaran juurelle ihaillen samalla horisontin taakse laskevaa aurinkoa. Suolla olleista vesilammikoista heijastui komeasti iltaruskon värjäämät pilvet.
Ilta suolla oli mieleenpainuva. Suolakeuden rauha ja hiljaisuus höystettynä kauniilla auringonlaskulla loivat käsinkosketeltavan tunnelman. Suolla olisi voinut kävellä pidemmän lenkin käymällä Peurojärven laavulla. Laavulle oli matkaa näköalapaikalta yli kaksi kilometriä, jonka kävely ei myöhäisillan retkelle kuitenkaan sopinut.
Suon reunalla heinikossa väijyi tuttu hyttysparvi innokkaana piikit ojossa. Jälleen hyttyshatut ajoivat asiansa, eikä itikoista ollut suuremmin vaivaa, kunhan kävelytahdin piti reippaana.
Seuraavana aamuna, joka oli arkipäivä, heräsimme työmiesten ääniin. Miehet olivat menossa kunnostamaan Närängän tilan rakennuksia. Paikalle tuli myös Metsähallituksen työnjohtajia (tai näin me heidät profiloimme miesten pukeutumisesta päätellen, joka sisälsi mm. sulkahatut ja poikkeuksellisen siistit retkeilyvaatteet). Miehet pitivät kipakan aamupalaverin parkkipaikalla ja lähtivät tahoilleen. Me suuntasimme auton nokan kohti uusia seikkailuja.