Riisitunturi tunnetaan parhaiten kauniista talvimaisemista ja tykkylumikuvista. Etelä-Suomesta käsin tunturi on harmillisen kaukana, ja siksi siellä ole tullut käytyä talviaikaan. Valoisaan kesäaikaan tilanne on toinen, ja tänä kesänä pääsimme pistäytymään paikalla. Riisitunturilla on paljon nähtävää myös kesällä, kuten rinnesuot ja tunturimaisemat!
Riisitunturin taianomainen tykkymetsä kuutamoyön lumihahmoineen on talviretkeilijän ja valokuvaajan paratiisi. Kesällä pääset kulkemaan täällä pitkin Euroopan mahtavimpia rinnesoita ja ihailemaan Kitkajärveä, Euroopan suurinta lähdettä. Vesi on luonut Koillismaan satumaisen tunturi- ja vaaraluonnon kauneuden.
https://www.luontoon.fi/riisitunturi
Riisitunturilla on useita kesäreittejä, joista pienen pohdinnan jälkeen päätimme kävellä 10,7 kilometrin mittaisen Riisin Rietas -lenkin. Reitti nousee ensin Riisitunturin laen komeisiin maisemiin, josta lasketaan alas solaan. Solasta noustaan Nuolivaaralle ja jatketaan Riisisuon kautta Pikku Riisitunturin huipulle. Lopuksi lasketellaan parkkipaikalle. Reitillä on paljon korkeuseroja, ja se luokitellaan keskivaativa/vaativa-luokkaan.
Meillä meni aikaa rauhallisella kävelytahdilla ja muutamalla pysähdyksellä nelisen tuntia. Reitti oli hyväkuntoinen ja osittain sorattua kovapohjaista polkua sekä pitkoksia. Korkeuseroja riitti, mutta rinteet eivät olleet niin jyrkkiä kuin etukäteen pelkäsimme.
Riisitunturin ehkäpä mielenkiintoisimmat luontokohteet kauniiden maisemien lisäksi olivat erikoiset rinnesuot. Ne olivat tunturin ja vaaran kaltevaan rinteeseen muodostuneita soita. Maallikon järkeen ei käynyt viettävässä rinteessä oleva suo, ja soita tulikin tutkittua moneen otteeseen eri kulmista. Rinnesoita oli varsinkin Nuolivaaran puolella, ja niitä oli Riisin Rietas -reitin varrella useampia. Rinnesoiden näkeminen läheltä olikin yksi hyvä syy kävellä Riisin Rietas.
Nuolivaaran rinteellä sää lämpeni ja ylimääräisiä vaatekertoja piti riisua pois päältä. Yli viikon kestänyt keskimääräistä viileämpi kausi alkoi selvästi loppumaan. Edellisenä päivänä Kivitunturilla oli ollut niin viileää (+10), että vaatetta tuli puettua varmuuden vuoksi ihan liikaa päälle.
Reitin metsä oli erikoista. Metsä on talvella raskaan tykkykuorman alla, ja se näkyi lumettomaan aikaan puiden vaurioina. Puita silmäillessä näytti siltä, etteivät ne pääse kasvamaan määrättyä mittaa pidemmiksi, vaan tykky katkoo latvat. Toinen erikoinen havainto olivat muurahaispesät, joiden toinen puoli oli kokonaan kasvillisuuden peitossa. Vain aurinkoisella lämpimällä puolella oli kasvillisuudessa aukko, jossa muurahaisia vilisti.
Riisitunturin ja Nuolivaaran välisessä solassa oli Riisisuo (eli heinäsuo). Suo on ollut 1600-luvulta lähtien niittytalouden käytössä ja siellä oli edelleen pystyssä kunnostettu lato muistuttamassa niistä ajoista. Kauniin suon yli kulkivat pitkokset.
Polku nousi Riisisuolta jyrkästi ylös tunturin rinteelle. Rinteellä oli Soilun laavu ja nuotiopaikka. Viivähdimme nuotiolla hetken paistamassa eväitä. Laavulta oli kaunis maisema vastakkaisen Nuolivaaran rinnesoille.
Soilun laavulta polku jatkoi nousemistaan Pikku Riisitunturin huipulle. Matkalla pysähdyimme tutkimaan rinteellä olevaa pientä lampea. Pikku Riisitunturin huipun maisema avautui komeasti, kun kävelimme polkua pitkin näköalapaikalle. Huipulta oli esteetön näköala länteen Nuolivaaran yli horisonttiin, jota pysähdyttiin toviksi ihailemaan. Aavat rinnesuot erottuivat selvästi metsän keskellä. Navakassa tuulessa piti kuoritakki vetää päälle.
Yhteenveto
Yhteenvetona Riisitunturin Riisin Rietas -reitti oli mielenkiintoinen ja antoisa retkeilykokemus. Polku oli pääosin hyväkuntoinen ja tavallisilla lenkkareilla pärjäsi vaivatta. Reitti oli ehdottomasti näkemisen arvoinen ja kulki monipuolisten luonokohteiden ja komeiden maisemien kautta. Korkeuseroja ei kannata säikähtää, koska todella jyrkkiä paikkoja oli vain muutama.
Riisitunturin laella voi halutessaan piipahtaa suoraan parkkipaikalta käsin. Huipulle kulki hyväkuntoinen polku, jonka voi kävellä edestakaisin.
Hyttysiä ei Riisitunturilla ollut juuri lainkaan.