Tiilikkajärvi – kauniita hiekkarantoja ja komeita harjuniemiä

Kävimme kesällä 2022 ensimmäistä kertaa Tiilikkajärven kansallispuistossa ja siitä tuli kertaheitolla yksi meidän suosikkikohteista. Harjut, hiekkarannat, kauniit mäntykankaat ja suot värittävät tätä monipuolista kansallispuistoa. Puistossa on 21 km merkittyjä reittejä patikointiin sekä lisäksi vesialueita vesiretkeilyyn. Puisto on kokonsa puolesta sopiva päiväretkeilyyn ja lyhyille yöretkille. Telttailualueita on kaksi. Polut ovat hyväkuntoisia ja helppokulkuisia. Sammakkotammesta sai kesällä 2022 vuokrata kanootteja.

Pohjoisniemi

Pohjoisniemen parkkipaikalle johti päätieltä parin kilometrin mittainen kapea ja kivinen metsätie. Arvuuttelimme matkalla, kuinka paljon autoja parkkipaikalla olisi. Joskus on nimittäin käynyt niin, että keskeltä metsää on paljastunut täyteen ahdettu parkkialue. Pohjoisniemen parkkipaikka ei onneksi ollut täynnä. Siellä oli vain muutamia autoja parkissa.

Lämmin kesäpäivä oli kääntynyt jo pitkälle iltapäivään, kun lähdimme kävelemään polkua pitkin kohti Pohjoisniemen kärkeä. Niemi kiemurteli kapeana kaistaleena keskellä järveä niin, että sininen vesi kimalteli polun kummallakin puolella. Parissa kohdassa niemi leveni usean sadan metrin levyiseksi tasanteeksi, jossa toinen ranta hävisi suorina tikkuina kasvavan männikön taakse.

Matkalla oli Täyssinän rauhan (vuosi 1595) rajakivi. Paikalla on mennyt aikoinaan Ruotsin ja Venäjän välinen raja. Rajakivi oli pienellä luodolla keskellä järveä.

Lopulta kolmen kilometrin kävelyn jälkeen polku saapui niemen kärkeen. Kärki tuli hieman yllättäen vastaan, kuten metsäisten harjuniemien kohdalla usein käy. Kärki ei ollut pitkä hienohiekkainen käärmemäisesti kapeneva kaistale vaan tylppä metsäinen kärki.

Päässä oli yllättäen vene. Lisäksi veneen luona oli ohje. Vastarannalla, Kalmoniemen kärjessä näkyi toinen vene. Veneen avulla olisi voinut ylittää parisataa metriä leveän Selkäsalmen, joka mahdollistaisi ympyräreitin kiertämisen pitkin järven rantoja. Ympyräreitti olisi ollut liian pitkä tälle illalle, joten lähdimme kävelemään takaisin samaa polkua pitkin. Tarkoituksenamme oli löytää matkalta hyvä uimaranta ja käydä uimassa.

Vaemmalla Pohjoisniemen kärki

Ensimmäinen kaunis niemi tuli vastaan melko nopeasti. Hiekkaranta houkutteli uimaan, mutta myöhäisen iltapäivän aurinko porotti liian armottomasti rannalle. Päätimme jatkaa matkaa.

Polku oli tasainen, hyväkuntoinen ja sitä oli helppo kävellä. Ympäröivä metsä oli harjukankaalle tyypillistä männikköä ja maapohja varvikkoa. Vesi kimalteli niemen kapeimmilla kohdilla polun kummallakin puolella.

Lähellä parkkipaikkaa löytyi toinen kaunis niemi, jonka hiekkaranta oli mukavan varjoinen. Olimme pistäneet niemen silmälle jo menomatkalla. Päivä oli hyvin lämmin ja varjo tuntui mukavalta, eikä suoran auringonpaisteen puute haitannut ollenkaan. Ripustimme riippumattomme varovasti puiden väliin ja pulahdimme uimaan kirkkaaseen veteen. Erämaista maisemaa katsellessa kului aikaa toista tuntia. Ilma oli vielä alkuillasta mukavan lämmin, eikä hyttysiä tai paarmoja ollut nimeksikään. Suomalainen kesäilta oli parhaimmillaan!

Vieno tuuli kuivatti nopeasti kevyet pellavapyyhkeemme. Pakkasimme tavaramme ja suuntasimme takaisin autolle. Loppuillasta ukkonen jyristeli taivaanrannassa Tiilikan järven päällä, mutta ei lopulta tullut kunnolla päälle.

Sammakkotammi

Aamiaisena oli kaurapuuroa, aiemmin kesällä poimittuja mansikoita ja tietenkin kahvia. Aamiaisen jälkeen päätimme ajaa Tiilikkajärven toiselle parkkipaikalle. Sammakkotammeen oli vajaa puolen tunnin ajomatka Pohjoisniemestä. Valitsimme reiteistä lyhyemmän, joka oli käytännössä kokonaan soratietä. Sammakkotammen pysäköintialue oli kahdesta alueesta suurempi. Sinne mahtui arviolta parikymmentä autoa. Lisäksi pysäköintialueen yhteydessä oli nuotiokatos ja mahdollisuus vuokrata kanootteja.

Silta Sammakkojärvestä laskevan puron yli

Iltapäivällä rivakka sadekuuro osui kohdalle ja päätimme odotella autossa, että sateen uhka poistuu. Kuuron väistyttyä lähdimme kävelemään Uitonkierron lenkkiä myötäpäivään. Reitin alussa oli erittäin kaunis silta, joka ylitti Sammakkojärvestä laskevan puron. Pysähdyimme sillalle ihailemaan maisemaa. Sillan jälkeen polku kulki Sammakojärven läheisyydessä ja sukelsi myöhemmin metsään.

Katsoin huolestuneena taivaalla nousevaa pilveä. Totesin kännykän sadekartasta, että kuuro saattaa osua kohdalle. Kavoimme nopeasti sadeviitat repuista esille, mutta emme pukeneet niitä vielä päälle. Meni ehkäpä 10 minuuttia, eikä vettä alkanut sataa. Ajattelimme, että ehkä kuuro ei osunutkaan. Sitten taivas repesi. Vettä alkoi tulla niin nopeasti, ettemme ehtineet saada sadeviittoja päälle vaan meinasimme kastua siihen paikkaa.

Kuuro laantui nopeasti kevyeksi kesäsateeksi. Ilma oli utuisen lämmin ja metsän värit voimistuivat sateen jäljiltä. Polut lainehtivat vedestä ja varvikko oli litimärkä. Totesimme, että lenkkarit ja sukat olivat läpimärät. Olimme kävelleet vasta muutaman kilometrin ja matkaa oli vielä jäljellä useita kilometrejä. Mietimme miten loppumatka sujuisi märillä kengillä.

Venäjänhiekka

Muutama teltta näkyi Venäjänhiekan viereisessä metsässä. Ranta oli huikean kaunis! Iso, leveä ja hiekka pehmeää jalkapohjien alla. Aurinko oli onneksemme kuuropilvien takana ja ranta varjoinen. Kaivoimme repusta eväitä ja nautimme maisemista. Järvi oli aivan tyyni ja kuuropilvet peilautuivat veden pintaan maalaten maisemasta postikorttimaisen näkymän.

Kalmoniemi

Venäjänhiekalla olisi voinut istua vaikka kuinka pitkään. Halusimme kuitenkin uimaan ja toiveissa oli yksityinen ranta. Hiukan pidemmällä niemellä näkyi toinen hiekkaranta ja päätimme kävellä sinne. Matkaa oli muutama sata metriä niemeä eteenpäin.

Hiekkarannan kohdalla harju kapeni aivan kapeaksi, hädin tuskin kymmenen metriä leveäksi kaistaleeksi. Vasemmalla puolella oli hiekkaranta ja oikealla puolella ruohikkoisempi kivinen ranta. Ketään ei näkynyt missään. Ripustimme riippumattomme ja lähdimme kahlaamaan veteen. Ranta oli niin loiva, ettei vesi meinannut nousta polvien yläpuolelle. Miten tässä pystyisi uimaan?

Menin hiekalle makaamaan, jolloin vesi ylettyi juuri ja juuri vatsan päälle. Ei siitä uimareissua tullut, mutta olo viileni mukavasti.

“uimassa”

Ilta oli ihmeellisen lämmin ja pehmeä. Aurinko välkehti kuuropilvien takaa. Takaisin parkkipaikalle olisi matkaa lähes viisi kilometriä, joten tavarat oli pakattava ja lähdettävä matkaan. Kävely olisi hidasta märillä kengillä.

Polku ylitti joen siltaa pitkin ja vasemmalle jäi Uiton kämppä, josta kuului ihmisten ääniä. Alunperin ajatus oli käydä Tiilikanautiolla, mutta kastuneet kengät eivät innoittaneet tekemään ylimääräistä lenkkiä.

Polku kulki metsässä ja pitkoksilla suolaikkujen yli hyppien “saarelta” toiselle. Illan hämärtyessä metsä oli kaunis.

Jalkojen kuivattelua
Kesäilta suon laidalla

Ilta oli jo pitkällä kun saavuimme takaisin parkkipaikalle. Kuuden tunnin ja runsaan 9 kilometrin retki tuntui jaloissa. Parkkipaikan lähellä huomasimme ilmoituksen kanoottien vuokrauksesta ja ajattelimme, että vuokraamista voisi harkita. Seuraavana aamuna parkkipaikka tuli tupaten täyteen autoja. Emme malttaneet jäädä paikoillemme vaan jatkoimme matkaa seuraavaan retkikohteeseen.

Tiilikkajärvi jäi mieleemme ja sinne täytyy ehdottomasti palata vielä uudelleen!