Aavoilla soilla mieli lepää. Avaraa maisemaa on mukava katsella ja suon tuoksu sekä kauniit värit hivelevät aisteja. Eteläsuomessa aavoja soita on vain muutama. Valkmusan kansallispuisto Pyhtäällä kuuluu ehdottomasti parhaimmistoon.
Lokakuun viimeisenä viikonloppuna kävimme päiväretkellä Valkmusassa. Puisto on ollut vierailulistalla jo pitkään ja lokakuun lopussa tuli sopiva hetki käynnille. Paikalla ei ollut muita ihmisiä nimeksikään ja reitin sai kiertää rauhassa omissa oloissaan.
Valkmusa on Kymenlaakson harvojen tuntema aarre, jossa koskematon suo kutsuu kulkijaa rauhoittumaan. Suon viehätys aukeaa aisteille rahkasammalten syksyisessä väriloistossa, karpaloiden kirpeydessä, talven viimassa, kevään muuttolintujen huudoissa sekä kesän lämmössä ja suoperhosten siipien havinassa.
luontoon.fi/valkmusa
Kesällä vierailimme usealla Itä-Suomen aavalla suolla – olemme siis jo vallan kokeneita suoretkeilijöitä, pitkospuilla kävely sujuu vaikka silmät kiinni ja tunnemme eri suotyypit kuin omat taskumme 🙂 Nyt oli mukava päästä kokemaan suomaisemaa myös lähempänä kotoa. Valkmusaan on noin 1,5 tunnin ajomatka pääkaupunkiseudulta. Lue kesän muista suoretkistämme täältä: Patvinsuo – aavoja suomaisemia ja pitkiä hiekkarantoja ja Koivusuon luonnonpuisto – henkeäsalpaava suomaisema Koitajoen alueella
Valkmusan kummallakin laidalla on pysäköintipaikat; Simonsaari on suon länsipuolella ja Kananiemenharju itäpuolella. On hyvä huomata, että näiden kahden parkkipaikan välinen etäisyys autolla ajaen on yllättävän pitkä, vaikka ne ovat linnuntietä vain muutaman kilometrin päässä toisistaan (autolla 22km / 30min). Meidän käynnillä lyhyt syyspäivä ei riittänyt kummallakin paikalla vierailuun vaan kävimme vain Simonsaaressa. Kananiemenharju jääköön toiseen kertaan.
Simonsaaren parkkipaikalta lähtee parin kilometrin mittainen ympyräreitti suolle. Parkkipaikalla on varustuksena puucee ja infotaulu. Simonsaaren puolella ei ole ollenkaan tulentekopaikkaa. Puiston ainoa tulentekopaikka on suon toisella puolella Moronvuorella.
Simonsaarelta lähtevän kävelyreitin voi kiertää kummin päin tahansa. Me kävelimme myötäpäivään. Myötäpäivään kävellen aava suo avautuu vasta muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen. Vastapäivään kävellen suolakeus avautuu heti kivenheiton päässä parkkipaikasta eli se lienee parempi kiertosuunta. Reitti on tasaista pitkospuuta eli mäkien puolesta kiertosuuntaa ei tarvitse valita.
Reitin puolivälissä on Simonsaari, joka on metsäinen saareke keskellä suolakeutta. Simonsaaressa on näköalatorni ja eväspöytä. Söimme Simonsaaressa eväitä ja katselimme maisemia tornista. Paikalla oli myös hyvin kesyjä talitiaisia kärkkymässä leivänmuruja.
Kotimatkalla päätimme ajaa Googlen ehdottamaa oikoreittiä parkkipaikalta Strömforsin ruukkikylään. Yleensä Googlen navigointi välttää pieniä teitä viimeiseen asti, mutta jostain syystä tällä kertaa se päätti toimia toisin ja reititti lähes kärrypoluksi luokiteltavaa maisemareittiä Puntinsaaren kautta 🙂 Kinttupolulla oli niin isoja kuoppia, että henkilöauton maavaran kanssa sai olla tarkkana.
Reitillä oli kaksi hienoa patorakennelmaa, joista toisen kohdalla pysähdyimme ihailemaan maisemia. Lopulta pääsimme soratien loppun Strömforsin ruukkikylään. Reitti ei ollut nopein, mutta se jäi kyllä sitäkin paremmin mieleen.
Yhteenvetona vierailu Valkmussa oli hyvin onnistunut ja miellyttävä. Paikka oli kohtuullisen ajomatkan päässä pääkaupunkiseudulta ja lyhyt syyspäivä riitti vierailuun. Simonsaaren kävelyreitti oli lyhyehkö eikä vaadi kovaa kuntoa.