Metsällä on tutkimusten mukaan rauhoittava ja stressiä lievittävä vaikutus mielenterveyteen. Kaikenikäisillä metsillä on elvyttäviä vaikutuksia, mutta erityisesti vanhat luonnontilaiset metsät ovat mielen rauhoittumisen kannalta kaikkein parhaita (Simkin J. M., 2025). Tässä artikkelissa pohdimme, miten löytää vanhaa luonnontilaista metsää karttojen avulla, sekä teemme tilastokatsauksen kansallispuistojen kävijämääriin.
Sisältö
- Kansallispuistot ovat helppo tapa tutustua vanhoihin luonnontilaisiin metsiin
- Vanhoja metsiä voi etsiä ”puuston ikä” kartta-aineiston avulla
- Kansallispuistojen ruhkaisuus vaihtelee puistoittain – tilastokatsaus käyntimääriin
- Lopuksi
Suomessa vanhoja luonnontilaisia metsiä on valitettavan vähän. Laajimmat vanhojen metsien alueet sijaitsevan Pohjois-Suomessa ja Kainuussa. Varsinkin Etelä-Suomessa metsät ovat pääosin talousmetsää, joiden monimuotoisuus voi olla melko vähäistä. Etelässä vanhoja erämaisia metsäalueita on hyvin vähän ja nekin ovat pienissä paloissa.
Miten löytää mieltä rahoittavaa luonnontilaista metsää, jota on helppo lähestyä ja jossa on myös kokemattomalle retkeilijälle turvallista liikkua?
Kaikki eivät haaveile vaelluksesta lapin erämaan tiettömille taipaleille. Kaupunkimaiseen elämäntapaan tottuneelle voi olla ylipäätään epämiellyttävää mennä metsään. Hyvän rauhoittavan luontokokemuksen kannalta metsän olisi hyvä olla hyvin kartoitettu ja turvallinen.
Käyskentely luonnontilaisessa ikimetsässä on kuin katsoisi tähtitaivasta kaukana kaupungin valoista.
Kansallispuistot ovat helppo tapa tutustua vanhoihin luonnontilaisiin metsiin
Kokemustemme mukaan kansallispuistot ovat hyvä tapa löytää luonnontilaista vanhaa metsää. Kansallispuistoissa polut on hyvin merkattu ja alueilla on selkeät kartat. Luontoon tutustuminen on helppoa ja vaivatonta.
Kansallispuistoissa metsän ikä on yleensä keskimäärin muuta ympäristöä vanhempaa. Kansallispuistot voivat edustaa alueelleen tyypillistä luontoa, tai ne voivat olla perustettu jonkin erkoisemman luontokohteen ympärille.
Kansallispuistojen lisäksi luonnontilaisia metsiä on muillakin retkeilyalueilla. Erityisesti kokemattoman retkeilijän kannalta kansallispuistot ovat kuitenkin ehdottomasti kaikkein helpoin ja turvallisin tapa tutustua luontoon. Kartat ja opasteet ovat hyviä, retkirakenteita kuten tulipaikkoja ja laavuja on paljon.
Jos ajatuksena on päästä samoilemaan erityisen luonnontilaiseen metsään, kannattaa retkikohteen valintaan käyttää hetki aikaa. Kansallispuistotkaan eivät automaattisesti ole vanhaa metsää. Varsinkin tuoreemmissa kansallispuistoissa metsän ikä saattaa olla melko nuorta, joka kannattaa huomioida retkikohdetta valitessa.
Suosituimmissa kansallispuistoissa ei tarvitse varsinkaan sesonkiaikaan liikkua yksin. Poluilla ja nuotiopaikoilla tapaa todennäköisesti paljon muitakin eritasoisia retkeilijöitä. Yleensä ruuhkaa on eniten kesällä ja syksyllä sieniaikaan. Loppusyksy, talvi ja kevät ovat rauhallisempia.
Suuren kävijämäärän voi kokea monin tavoin. Kokemattomalle luonnossa liikkujalle muut retkeilijät voivat tuoda turvallisuuden tunnetta. Toisille jonossa kävely ja ihmisten äänet voivat taas tuntua häiritseviltä. Kokemus ruuhkaisuudesta voi vaihdella myös sen mukaan, mitä luontoretkeltä hakee. Toisinaan rauhaakin arvostava retkeilijä voi nauttia luontolenkkeilystä ruuhkaisella polulla.
Vanhoja metsiä voi etsiä ”puuston ikä” kartta-aineiston avulla
Luontokohteen valinnassa metsän ikään kannattaa kiinnittää huomiota, varsinkin jos tavoitteena on löytää erityisesti vanhaa luonnontilaista metsää. Kartan avulla metsän ominaispiirteitä on helppo tutkia.
Tunnetuimmissakaan luontokohteissa ei metsän ikä ole välttämättä erityisen vanhaa. Kansallispuistojen metsän iästä ei tiettävästi ole olemassa tilastotietoja, vaan asiaa on lähestyttävä karttojen avulla.
Kansallispuistojen ja muiden ulkoilu- ja retkeilyalueiden puuston ikää voi tutkia Luonnonvarakeskuksen (Luke) julkaiseman kartta aineiston avulla. Aineistossa kartta on värjätty eri värein puuston iän mukaan. Nuori metsä näkyy vaaleana ja vanha tummana. Kartalta on helppo nähdä vanhojen metsien kohteita.
Heti kartan avattua pistää silmään, että varsinkin Etelä-Suomessa kartta on melko vaalea, eli metsä on pääosin nuorta. Laajimmat vanhojen metsien alueet keskittyvät Pohjois-Suomeen ja Kainuuseen. Etelä-Suomessa karttaa täytyy zoomata paljon lähemmäs, jotta vanhoja metsäalueita alkaa ylipäätään erottumaan.
Eteläisintä Suomea tarkastellessa kartalla erottuu lähinnä Nuuksio, lounaisrannikon alueet, Evon alue sekä Tampereen pohjoispuolella oleva Seitsemisen kansallispuisto. Loput vanhojen metsien alueista ovat niin pieniä, ettei niitä erota karttaa zoomaamatta.
Puusto on vanhaa tyypillisesti sellaisissa kohteissa, joissa sen taloudellinen hyödyntäminen on ollut vaikeaa tai kannattamatonta. Usein nämä alueet ovat maaston osalta vaikeapääsyisiä.
Kartta-analyysin perusteella vanhinta metsää on seuraavissa kansallispuistoissa:
- Syötteen kansallispuisto
- Hiidenportin kansallispuisto
- Urho Kekkosen kansallispuisto
- Sallan kansallispuisto
- Riisitunturin kansallispuisto
Muutama karttaote kansallispuistojen puuston iästä
Tietolähteet: Puuston ikä 2023 (vuosi) – Luonnonvarakeskus, Taustakartta – Maanmittauslaitos, Maastokartta – Maanmittauslaitos
Ennen kun syöksyt summamutikassa kartalta löytyneeseen vanhaan metsään, kannattaa tarkistaa liittyykö alueeseen rajoituksia. Varsinkin luonnonpuistoissa liikkuminen saattaa olla rajoitettua, tai se on kokonaan kiellettyä ilman lupaa.
Puuston ikä ei kerro kaikkea metsän luonteesta
Puuston ikä ei kerro kaikkea metsän luonteesta. Esimerkiksi kallioiden laet ja soiset alueet voivat olla tilastollisesti vanhaa metsää, mutta käytännössä luonnossa ne saattavat olla kitukasvuista ryteikköä – siis aivan jotain muuta kun mielikuvien paksurunkoista ikimetsää.
Puuston iän lisäksi tutkinnassa voi käyttää hyväksi muitakin aineistoja, kuten puuston keskipituutta ja keskiläpimittaa, jotka löytyvät myös Luken kartta-aineistoina. Keskipituus ja läpimitta paljastavat alueet, joilla metsä on korkeaa ja paksua. Näitä aineistoja yhdistelemällä saa käsityksen, missä vanhvarunkoisia vanhoja metsiä sijaitsee.
Muita mielenkiintoisia aineistoja on mm. lehtipuiden tilavuus, jonka avulla voi arvioida, millä alueilla on eniten lehtoja. Esimerkiksi Etelä-Suomen lehtipuuvaltaiset alueet sijaitsevat Lohjan ja Vihdin alueella (kartassa sinisellä).
Miten karttoja voi tutkia?
Vaivaton tapa tarkastella kartta-aineistoja on Paikkatietoikkunan avulla, jonka aineistohaun kautta puuston ikä löytyy. Toinen tapa on käyttää esim. avointa QGIS ohjelmistoa, joka mahdollistaa monipuolisemman aineistoanalyysin.
Kansallispuistojen ruhkaisuus vaihtelee puistoittain – tilastokatsaus käyntimääriin
Retkikohteen valinnan tueksi on hyvä olla tietoa kansallispuistojen käyntimääristä. Seuraavassa tarkastellaan tilastoja ja tehdään laskelmia ruuhkaisimpien ja hiljaisimpien puistojen osalta.
Metsähallitus julkaisee vuosittain kansallispuistojen ja muiden retkeily- sekä ulkoilualueiden käyntimääriä. Vuonna 2024 kansallispuistoihin tehtiin yhteensä 3,6 miljoonaa käyntiä.
Absoluuttinen käyntimäärä ei kerro kaikkea puiston ruuhkaisuudesta. On luonnollista, että pinta-alaltaan suurissa puistoissa käy absoluuttisesti enemmän kävijöitä verrattuna pienempiin. Yksi tapa arvioida ruuhkaisuutta on suhteuttaa käyntimäärät pinta-alaan.
Pieni puisto saattaa olla suurta puistoa ruuhkaisempi, koska vähäisempikin kävijämäärä täyttää pienen alueen. Suuressa puistossa suurikin kävijämäärä hukkuu laajaan pinta-alaan ja suureen polkuverkostoon, jolloin puistossa voi olla melko väljää suuresta kävijämäärästä huolimatta.
Ruuhkaisuutta on arvioitu kolmella tavalla; 1) absoluuttinen käyntimäärä, 2) käyntimäärä suhteessa pinta-alaan ja 3) näiden summa.
Absoluuttiselta käyntimäärältään kolme suosituinta puistoa ovat:
-> Pallas-Ylläs, Urho-Kekkonen ja Nuuksio
Kun käyntimäärän suhteuttaa pinta-alaan, kolme ruuhkaisinta on:
-> Koli, Sipoonkorpi ja Repovesi
Kun edelliset laskee yhteen on kolmen kärki:
-> Koli, Nuuksio, Sipoonkorpi
Laskelmat on tehty avoimen Metsähallituksen julkaiseman kansallispuistojen käyntimäärätilasto 2024 pohjalta.
Analyysia voi jatkaa pisteyttämällä puistot listasijoituksen mukaan. Ruuhkaisin saa kummallakin listalla eniten pisteitä, toisiksi ruuhkaisin pisteen vähemmän jne. Tämä lista korostaa puistoja, jotka ovat sekä kävijämäärältään että pinta-alaan suhteutettuna ruuhkaisia.
- Koli
- Nuuksio
- Sipoonkorpi
- Repovesi
- Teijo
- Pyhä–Luosto
- Päijänne
- Liesjärvi
- Kurjenrahka
- Pallas–Ylläs
Tilastojen pohjalta tehtyjen laskelmien lisäksi ruuhkaisuuteen vaikuttaa huomattavasti yksittäiset suositut kohteet. Esimerkiksi Oulanka jää kokonaan pinta-alaan suhteutetun listan ulkopuolelle ja absoluuttisestikin se on vasta kuudes, mutta Oulangan suosituin reitti, Pieni Karhunkierros on yksi Suomen suosituimmista reiteistä.
Kokemustemme mukaan pinta-alaan suhteutetun listan TOP 10 puistot ovat sesonkiaikaan melko vilkkaita. Listan ulkopuolella olevat puistot ovat pääosin hiljaisempia.
Pallas-Ylläs ja Urho Kekkonen jäävät suhteellisella listalla kauas kärjen taakse, vaikka niissä on vuosittaisia kävijöitä todella paljon. Pinta-ala on niin suuri, että kävijät hajautuvat ympäri puistoja lukemattomille reiteille.
Kolilla suurin kävijämäärä lienee Ukko-Kolin ja muutaman muun huipun ympärillä. Omien kokemustemme mukaan huippujen ulkopuolisilla poluilla ei suurta ruuhkaa ole, vaikka Koli on laskentatavasta riippumatta aivan kärjessä.
Sipoonkorvessa ei ole yhtä suosittua kohdetta, vaan kävijät hajautuvat melko tasaisesti ympäri puistoa. Suuresta kävijämäärästä huolimatta metsässä ei yleensä suurta ruuhkaa ole.
Repovedellä ruuhkat ovat tyypillisesti keskittyneet erityisesti Lapinsalmen sillalle ja muutamalle taukopaikalle.
Entä kaikkein hiljaisimmat puistot?
Hiljaisimpien puistojen listalla on merialueella olevia puistoja kuten Perämeri, Itäinen Suomenlahti, Selkämeri ja Saaristomeri. Nämä puistot ovat pääosin saaristoalueita, joilla retkeilyyn vaaditaan käytännössä vesikuljetus.
Mantereella olevia hiljaisia puistoja ovat mm. Lemmenjoki, Hiidenportti ja Patvinsuo.
Suomen pienin kansallispuisto Petkeljärvi sijoittuu listoilla vastakkaisiin päihin. Käyntimäärien mukaan se on viidenneksi hiljaisin, mutta pinta-alaan suhteutettuna se on yhdeksänneksi suosituin. Pienellä alueella käy siis suhteellisesti melko paljon kävijöitä.
Kolovesi nousee hiljaisimpien puistojen joukkoon. Kokemuksemme mukaan Kolovedellä on ollut hyvin niukasti leiriytymispaikkoja ja muutama vuosi sitten tehdyn retken perusteella pienikin kävijämäärä voi ruuhkauttaa yöpaikat. Tässä tapauksessa tilastojen perusteella tehty laskelma voi siis johtaa harhaan.
Hiljaisia luontokohteita etsiessä kannattaa tutustua myös muihin vähemmän tunnettuihin retkeilyalueisiin. Niistä saattaa löytää todella hienoja ja hiljaisia paikkoja. Tutustumisen arvoisia paikkoja ovat mm. Kuhmossa sijaitsevat Kieverrysjärvet ja Kuusamossa sijaitseva Iivaara, joissa on rauhaa ja metsä erämaisen vanhaa. Kannattaa huomata, että retkeilyalueet eivät ole reittien ja taukopaikkojen suhteen kansallispuistojen tasoa.
Lopuksi
Tutkimusten mukaan lyhytkin käynti metsässä lievittää stressiä ja parantaa mielialaa. Jo tunninkin mittaisella metsäkävelyllä on elvyttäviä vaikutuksia. Kaikkein paras vaikutus on luonnontilaisella vanhalla metsällä.
Suomessa on lukematon määrä luontokohteita, mutta valitettavasti vanhaa luonnontilaista metsää on kuitenkin melko vähän. Varsinkin Etelä-Suomessa luonnontilaiset metsäalueet ovat pirstaloituneet pieniksi paloiksi.
Kansallispuistot ovat oiva tapa tutustua Suomen luontoon. Puistot ovat hyvin kartoitettuja ja opastettuja, liikkuminen on vaivatonta ja eksymisen vaara pieni. Kansallispuistoissa on helppo pistäytyä matalalla kynnyksellä.
Etelä-Suomen edustavin vanhan metsän alue lienee Pyhä-Häkin kansallispuisto. Pyhä-Häkissä pienillä alueilla puuston ikä on 250 vuotiasta. Kansallispuisto ei ole valtavan suuri, mutta metsä sitäkin komeampaa.
Kansallispuistoissa metsä on usein ympäristöä vanhempaa, mutta kansallispuistot eivät automaattisesti ole erämaista luonnonmetsää. Vain osassa kansallispuistoja on vanhan metsän alueita.
Kansallispuistojen lisäksi vanhoja metsiä löytyy luonnonsuojelualueilta, luonnonpuistoista ja muilta retkeilyalueilta. Kannattaa kuitenkin huomioida mahdolliset liikkumisrajoitukset varsinkin luonnonpuistoissa. Alueen luontoon kannattaa tutustua etukäteen. Erityisesti retkeilualueet voivat olla tavallista yksitoikkoista talousmetsää.
Lähteet: Simkin J. M. (2025). Forests that restore – the effect of managed versus natural forests on human psychological restoration.
https://doi.org/10.14214/df.366
