Eipä olisi etukäteen uskonut, minkälainen maisema eteemme avautuu, kun lähdimme tälle reitille. Oli vaikea usko silmiä, kun pääsimme rannalla olleiden kivenlohkareiden päälle. Ne olivat kissankultaa. Siis silmänkantamattomiin ilta-auringossa kimaltelevaa kissankultaa! Isoja metrien kokoisia lohkareita, pienempiä murikoita ja korkeita liuskittaisia kallioita. Lisäksi rannoilla oli pyöreäksi hioutuneita kiviä, aivan kuin suositulla Luovttatin rullakivirannalla. Tässä maisemassa pieni iltakävely venyikin usean tunnin luonnonihmeiden tutkimiseksi.
Tämä kissankultanakin tunnettu kiviaines oli ilmeisimmin Biotiittiä. Tai siltä kiviaineis ainakin näytti maallikon silmissä, kun myöyhemmin selvittelimme asiaa. Reitin alkupisteen infotaulussa oli kyllä mainittu “exiting cliff formations“, mutta eipä sen perusteella osannut arvata, minkälaisista kalliosta oikeasti oli kyse.
If you see this after your page is loaded completely, leafletJS files are missing.
Lebesbyn kylä ja reitti sijaitsevat Nordkinnin niemimaan juuressa, jonka päässä on Norjan mantereen pohjoisin piste. Kyseessä ei siis ole Nordkapp, joka on tarkaan ottaen saarella eikä mantereella, vaan viereinen niemi. Lebesbyn reiteille voi pysähtyä vaikkapa matkalla kohti niemen kärkeä.
Parkkipaikka
Lebesbyn alueella kiertelee polkujen verkosto. Tämän kyseisen reitin alkupiste ja parkkipaikka sijaitsee noin 3 kilometriä Lebesbyn kylän pohjoispuolella. Mäen päällä tien vasemmalla puolella on kallioinen tasanne, joka toimii parkkipaikkana. Paikalta on komea näkymä pohjoiseen vuonolle.
Kesällä aurinko paistaa yötä myöten paikalle ja hyvällä säällä maisema on silmiähivelevän kaunis. Paikalla oli kesällä 2024 sallittua yöpyä matkailuautolla ja yöpymiseen se olikin todella hieno.
Reitti
Lebesbyn alueella kierteli pienimuotoinen reittiverkosto. Me kävelimme lyhyen noin 2 km:n mittaisen ympyräreitin. Kiersimme reitin myötäpäivään, jota voi suositella kiertosuunnaksi. Jos olisi ollut enemmän aikaa, niin muitakin reittejä olisi ollut mukava kokeilla. Maisemiltaan alue oli hyvin kaunista kumpuilevaa rantamaisemaa, eikä korkeuserotkaan ole häiritsevän suuria.
Ympyräreitin voi jakaa karkeasti kolmeen osuuteen. Ensin parkkipaikalta laskeuduttiin alas rantaan helppoa hyväkuntoista polkua pitkin. Sitten matkaa jatkettiin rantaviivaa seuraten kallioiden keskellä. Lopuksi noustiin takaisin parkkipaikalle koivikon seassa.
Kallioinen rantaosuus oli vaativa
Reitin alkuosuus alas rantaa oli helppoa polkua, mutta kallio-osuus osoittautui yllättävän vaativaksi. Kallioista rantaosuutta oli noin 700m matka. Infotaulussa oli reittiverkkoa kokonaisuudessaan luonnehdittu “family friendly”, ja “Easy” mutta kyseinen rantaosuus oli luokiteltu luokkaan “Medium”. Rantaosuus oli ihan käytännössäkin vaativa, ja kalliolohkareilla sai kiipeillä välillä nelinkontin. Olipa reitillä myös kahdet tikapuutkin. Rantaosuus siis vaatii kohtalaista kuntoa, notkeutta ja rohkeutta, jotta lohkareilla kiipeily luonnistuu.
Kallioinen rantaosuus oli merkattu kivikasoin, joiden seurailu oli sattumanvaraista. Seurasimme reitillä pysymistä AllTrails sovelluksesta, johon reittiviiva oli piirretty. Lohkareiden keskellä reitin seuraaminen tarkkaan kartalta oli melko mahdotonta ja suunnistaminen tapahtui lähinnä etsimällä kulunutta uraa, jota pitkin pystyi ylipäätään etenemään. Pääseekö tuosta jotenkin ylös, vai pitääkö etsiä parempi paikka, ja miten tästä pääsisi alas putoamatta jyrkältä reunalta?
Muutamassa kohdassa kävi mielessä, että kääntyisi takaisin. Onneksi ei käännytty, koska osuus oli hyvin mieleenpainuva, vaikka välillä lohkareilla kiipeily hirvitti. Kivilaji oli pääosin pinnaltaan karkeaa ja kengät pitivät hyvin kallioilla.
Pysähtelimme vähän väliä ihailemaan maisemia, jylhää lohkareikkoa ja kauniita merenrannan kasveja. Ilta-aurinko värjäsi kiiltävät kalliot kauniin lämpimin sävyin, ja pehmeän lämmin pohjoisen kesäyö loihti lumoavan tunnelman. Mihinkään ei ollut kiire, koska aurinko ei laskisi ollenkaan. Muita kulkijoita ei ollut ja olimme rannalla täysin yksin. Näissä maisemissa pohjoisen karu luonto on parhaimmillaan.
Rullakivirannat
Kissankultakallioiden lisäksi reitillä oli ns. rullakivirantoja. Näitä rantoja oli ainakin kaksi reitin eri päissä. Ensimmäinen iso ranta (Mannskardvika) tuli vastaan parkkipaikalta muutaman sadan metrin jälkeen. Tämä ranta oli noin 300 metriä pitkä ja täynnä pyöreitä erikokoisia ja värisiä kiviä.
Ranta ei ollut yhtä komean massiivinen kuin suosittu Luovttatin rullakiviranta, mutta hieno tämäkin oli. Verrattuna Luovttatin rantaan, tälle rannalle oli huomattavasti helpompi päästä hyvää polkua pitkin. Vietimme rannalla pitkän tovin kiviä ihaillen ja kuvaillen.
Toinen pienempi rullakiviranta sijaitsi pidemmällä kallioiden keskellä. Tällä rannalla oli pienempiä värikkäitä kiviä kallioiden välissä. Ranta oli idyllinen, mutta sinne oli vaikea päästä, enkä osaa edes antaa kunnon ohjetta tälle pienelle rannalle saapumiseen. Ranta tulee kyllä vastaan kun kallioilla kävelee.
Karttaa ja satelliittikuvia katselemalla voisi ajatella, että rullakivirantoja saattaa olla alueella enemmänkin.
Artikkeli Luvtattin rullakivirannasta: Rullakiviranta, Luovttat Finnmark, Pohjois-Norja
Lopuksi
Aikaa reitillä meillä kului noin 2,5 tuntia. Reitti parkkipaikalta Mannskardvikan isommalle rannalle oli helppo kävellä, mutta siitä eteenpäin kallioinen rantaosuus oli vaativa. Vaikka reitti on melko lyhyt, kannattaa aikaa varata riittävästi.
Tämän ympyräreitin lisäksi alueella kulkee reittiverkosto, joka sisältää paljon muitakin reittejä. Mannskardvikan rannalta voi jatkaa halutessaan Lebesbyn suuntaan, joka näytti maastossa helpolta reitiltä. Vaativaa kallio-osuutta ei siis tarvitse välttämättä kävellä.
Lebesbyn alueella riittää patikoitavaa koko päiväksi. Osa reiteistä on luokiteltu helpoksi ja lähinnä kallioiset rantaosuudet ovat vaikeampia. Korkeuserot eivät ole kovin suuria ja mäet ovat korkeudeltaan 100m luokkaa. Maisema on ylipäätään hyvin kaunista.
