Kun katsot sillalta alas, meinaa henki salpautua. Kanjoni, johon vesiputous sukeltaa on 153 metriä syvä. Kanjoni on niin kapea, ettei sen syvyyttä näe sivulta, tai hahmota kuvista, vaan pitää itse kävellä sillalle. Ympärillä kohoaa kilometrin korkuisia vuorenhuippuja. Kanjonin syvyys vastaa samaa kun katsoisi Näsinneulan huipulta maahan. Ei ihme, että voi huimata.
Gorsan kanjoni ja sen yli kulkeva Gorsabrua, eli Gorsan silta, sijaitsevat aivan lähellä Suomen rajaa. Kanjonilta on Haltille linnuntietä vain noin 20 kilometriä. Kanjoni on kohtalaisen helposti saavutettavissa. Kanjonin lähelle kulkee tie ja itse polku lähimmältä parkkipaikalta on vain noin 1,8 km. Polku on hyväkuntoinen ja nopea kävellä, eikä sisällä suuria korkeuseroja.
If you see this after your page is loaded completely, leafletJS files are missing.
Parkkipaikat
Kanjonin lähellä on kolme parkkipaikkaa. Kesällä 2024 koko alue oli pysäköintivalvonnan piirissä. Easypark sovelluksella maksettiin vuorokausimaksu, joka oli 15 euroa/vuorokausi. Sen lyhyempää aikaa ei voinut valita.
Alin parkkipaikka on iso hiekkakenttä nimeltään Ankerlia. Se tulee ensimmäisenä vastaan, kun soratietä pitkin ajaa kohti Gorsaa. Tällä parkkipaikalla on hyvin tilaa isommallekin autolle. Seuraavaksi tie lähtee nousemaan ylöspäin ja noin kilometrin päässä sijaitsee toinen parkkipaikka, sekä jännittävä puusilta. Tämä parkki on paljon ensimmäistä pienempi.
Toisen parkin kohdalla olevan puusillan yli täytyy ajaa, jos meinaa kolmannelle, eli ylimmälle parkkipaikalle. Kolmas parkkipaikka on noin kilometrin päässä puusillalta ja muistuttaa lähinnä levennystä tien varressa. Tästä tie jatkuu vielä eteenpäin tunturiin, ja ylempänä sijaitsee vielä yksi parkkipaikka. Sinne ei kannata mielestämme kuitenkaan ajaa.
Gorsabruan sillalle on lyhin ja helpoin kävellä kolmannelta parkkipaikalta, joka siis sijaitsee puusillan takana. Sinne kannattaa ehdottomasti ajaa, jos haluaa säästää jalkoja. Tie parkkipaikalle on kapea soratie, mutta täysin ajettavissa matkailuautollakin. Muilta parkkipaikoiltakin kulkee polkuja ylös, eli pakko sinne ylös ei ole autolla ajaa.
Kävelimme ympyräreitin kolmannelta parkkipaikalta
Ajoimme auton kolmannelle (ylimmälle) parkkipaikalle ja kävelimme ympyräreitin, joka kiersi Gorsabruan sillan kautta ja laskeutui takaisin kanjonin länsireunaa. Lenkillä oli pituutta noin 6 kilometriä, ja nousua arviolta muutamasata metriä. Tätä lenkkiä voi suositella, jos aluetta haluaa tutkia vähän enemmän kuin pelkän edestakaisen turistireitin verran.
Polku parkkipaikalta kanjonin sillalle oli helppo ja nopea kävellä. Sillan lähellä yläjuoksulla oli vanhan vesivoimalan rauniot, joita kävimme katsomassa. Maisema oli todella komea.
Itse silta ja kanjoni oli huikea! Syvyyttä sillalta pohjalle oli noin 150 metriä. Henki meinasi salpautua, kun sillalta yritti katsella alas putouksen pohjalle. Kanjoni oli niin kapea, että syvyyden hahmotti vasta kun nousi sillalle.
Polku kanjonin länsireunalla
Komean sillan jälkeen jatkoimme polkua kanjonin länsireunaa alaspäin. Polun alkuosuus oli osittain haastava ja kulki kivikossa. Polku muuttui nopeasti helpommaksi, eli alkuosuutta ei kannata pelästyä. Polulla oli muutamia komeita näköalapaikkoja, joista pääsi ihailemaan kanjonimaisemaa putoukselle ja vastakkaiselle puolelle.
Polku oli monipuolinen. Tunturikoivikon ja näköalakallioiden lisäksi polulla oli kaunis niittyosuus ja muutama puro. Lopuksi polku tuli vanhalle Ankerlian kaivokselle, jossa oli näkyvissä vanhoja talojen kivijalkoja ja louhoksesta jääneitä kiviä.
Joen ylitys
Reitin haastava osuus oli löytää paikka, josta pääsisi joen yli. Kartalla reitti meni joen yli Ankerlian kohdalta, mutta todellisuudessa paikalla ei ollut tietoakaan mistään sillasta. Joen varressa oli kyllä jokin rakenne, joka saattoi olla paikaltaan irronnut silta, mutta nyt pitäisi kahlata yli. Vastarannalla näkyi reittiviittoja, joista päättelimme, että reitti todella jatkuisi toisella puolella.
Joessa oli vettä melko vähän heinäkuussa, eikä ylitys tuottanut ongelmaa. Vesi oli tosin todella kylmää. Ihailimme komeaa maisemaa ja ylhäällä näkyvää puusilta, jonka olimme ylittäneet aiemmin autolla. Sivulta tuleva puro kulki kivikossa ja hävisi välillä kokonaan kivien alle niin, että uoma näytti kuivalta.
Vastarannalta löysimme kärrypolkua muistuttavan reitin, joka lähti nousemaan ylös rinnettä. Löysimme myös pienemmän polun, joka nousi kärrypolulta suoraan puusillan juurelle. Pian olimme takaisin autotiellä ja kävelimme puusiltaa jalkaisin.
Reitti ylimmälle parkkipaikalle, jossa automme oli, kulki osittain tietä pitkin. Muutaman serpentiinin sai oikaistua oikopolkuja pitkin.
Koko reittiin meiltä meni aikaa runsaat 3 tuntia.
Jos joenylitystä ei halua tehdä, voi polkua jatkaa eteenpäin alas ensimmäiselle parkkipaikalle asti. Tämä tuo reitille lisäpituutta pari kilometriä ja paluu tapahtuu osittain tietä pitkin. Ympyräreitin lähtöpaikkana voi siis pitää mitä tahansa kolmesta parkkipaikasta.
