Rullakiviranta on hämmästyttävä! Vedenrajassa on pieniä todella kiiltäväksi hioutuneita kiviä, aivan kuin helmiä. Ylempänä rannalla on isompia pyöreitä kiviä, joiden päälle on kasvanut jäkälää. Meren aallot pitävät erikoisen helisevää ääntä pyöreässä kivikossa. Polun pituus hiekkatien parkista rannalle on noin 2km suuntaansa. Polku ei ole aivan helppo kävellä, joten retkeen kannattaa varata 2-3 tuntia aikaa ja riittävästi juomaa.
Sisältö
- Rannalle pääsee kahdelta eri parkkipaikalta
- Lähdimme reitille hiekkatien parkkipaikalta
- Reitti takaisin toista reittiä tunturin yli
- Lopuksi
Luovttatin ranta on ainakin parisataa metriä pitkiä, eli ihan pienestä rannasta ei ole kyse. Vuonomaisema rannalta ja rannalle kulkevalta polulta on komea. Ympärillä kohoaa usean sadan metrin korkuisia huippuja.
If you see this after your page is loaded completely, leafletJS files are missing.
Rannalle pääsee kahdelta eri parkkipaikalta
Parkkipaikat sijaitsevan päätien varressa ja lyhyen hiekkatien päässä. Kummaltakin parkkipaikalta lähtee oma polkunsa rannalle.
- Hiekkatien parkkipaikalta lähtevä rantaa seuraava polku on runsaat 2 km mittainen
- Päätien parkkipaikalta tunturin yli kulkeva polku runsaan 3 km mittainen
Kummallekin parkkipaikalle mahtuu hyvin autoja, mutta hiekkatien parkki on parempi, jos on ajatus viettää paikalla yötä esim. matkailuautolla.
Hiekkatien päästä lähtevä polku kulkee rantaviiva seuraillen. Tämä reitti on mäkinen, mutta ei sisällä suuria korkeuseroja. Polku saattaa olla märkä ja kivinen. Päätien vierestä lähtevä vaihtoehtoinen reitti kulkee tunturin yli ja sisältää reilummin nousua. Reitti tarjoilee kuitenkin parempia maisemia ja on todennäköisesti kuivempi ja helpompi kävellä.
Kummankin reitin kävelyyn kannattaa varata tunnin verran aikaa yhteen suuntaan. Eli koko retki kestää vähintään 2-3 tuntia riippuen siitä, kuinka paljon viettää aikaa rannalla ja katselee maisemia. Kumpikin reitti on merkattu sinisillä maalitäplillä.
Lähdimme reitille hiekkatien parkkipaikalta
Pysäköimme auton hiekkatien parkkipaikalle, ja lähdimme kulkemaan rantaviivaa pitkin kulkevaa reittiä pitkin. Polku oli yllätävän kostea ja kivinen. Muutamassa kohdassa sai olla tarkkana, ettei kaatunut tai kastellut kenkiä. Reitti ei siis ollut ihan helpoimmasta päästä, eikä ollut missään tapauksessa kovin nopea kävellä.
Lähdimme reitille illansuussa, jolloin päivän kuumin aika oli mennyt ohi. Reitti voi olla kuumana kesäpäivänä auringonpaisteessa todella paahtava, koska varjoa ei ole ollenkaan. Menomatkaan kului meiltä tunti.
Komea ranta tuli näkyviin aivan polun loppupäässä. Ilta-aurinko värjäsi maiseman kauniin lämpimin sävyin. Pyöreiksi hioutuneita kiviä oli hämmentävän paljon. Ylempänä rannalla oli suurempia vaaleita kiviä ja aivan vedenrajassa pienempiä värikkäitä kiviä. Varsinkin aaltojen kastelemat kivet olivat ihmeellisen värikkäitä. Aallot pitivät kivikossa erikoisen helisevää ääntä. Vietimme rannalla pitkän tovin ihaillen maisemaa ja valokuvia ottaen.
Reitti takaisin toista reittiä tunturin yli
Emme etukäteen tienneet, että rannalle pääsee kahdelta parkkipaikalta eri reittejä pitkin. Meidän parkkipaikalla olevaan infotauluun oli merkattu vain kyseinen parkki ja reitti. Paluumatkalla harhauduimme toiselle sinisillä merkeillä merkatulle polulle, joka lähti nousemaan ylös rinteelle. Polku vaikutti heti alussa kuivemmalta ja maisematkin olivat paremman. Ajattelimme ensin, että polku menee meidän parkkipaikalle eri reittiä pitkin.
Kun polku nousi ylemmäs, aloimme epäilemään, että polku meneekin johonkin muualle. Kännykän kartalta ei selvinnyt, että mihin reitti todella johtaa. Ylhäällä tunturissa päätimme siirtyä polulta pois ja suunnistimme varvikkoa pitkin suoraan kohti meidän omaa parkkipaikkaa.
Avotunturissa, ilta-auringossa suunnistaminen ei tuottanut ongelmia, vaan pääsimme nopeasti toisen polun päähän, joka lähti laskeutumaan oikeaan paikkaan. Onnistuimme siis kävelemään rengasreitin, jota ei ollut suoraan mihinkään karttaan merkattu. Tätä oikaisua emme kuitenkaan suosittele. Merkatun reitin ulkopuolella on aina riski eksyä ja maasto voi yllättää.
Jos reittien tutkiminen kiinnostaa etukäteen, niin kumpikin pääreitti on merkattu ut.no palvelun kartalle (https://ut.no/kart).
Lopuksi
Tämän kokemuksen pohjalta voisi tunturin yli kulkevaa reittiä suositella ensisijaisesti, varsinkin jos pieni nousu (noin 200m) ei pelota. Se on kuivempi, helpompi kävellä ja maisemiltaan paljon hienompi. Tämän polun parkkipaikka sijaitsee ihan päätien varressa. Vaihtoehtoisesti voit toki kävellä ympyräreitin kummankin parkkipaikan kautta niin, että osa matkasta kuljetaan autotietä pitkin. Tällöin matka kuitenkin pitenee reilusti.
Meidän tekemää oikaisua tunturissa emme suosittele. Merkatun reitin ulkopuolella on aina riski eksyä ja maasto voi yllättää.
Laskuveden aika lienee paras hetki käydä rannalla. Silloin kivistä on paljon näkyvillä. Nousuvedellä osa kivistä on veden alla.
Tämä ranta ei toki ole ainoa ranta, jossa on tällaisia pyöreitä kiviä. Me löysimme sattumalta toisenkin rannan, jossa oli ihan samanlaisia pyöreitä värikkäitä kiviä. Todennäköisesti kiviä löytyy muualtakin, jos vähän käyttää aikaa etsimiseen.
Tässä linkki artikkeliin toisesta rannasta: Lebesbystien kissankultakalliot ja pyöreiden kivien rannat, Finnmark, Pohjois-Norja
