Tabornon kivipilari “Roque de Taborno” on ehkä yksi tunnetuimmista luonnonkohteista Anagassa. Eroosio on muovannut pilarista kulmikkaan muotoisen tapin, jonka tunnistaa kaukaa. Pilari on 706 metriä korkea ja sen ympäri kiertää komea retkeilypolku. Reitillä on pituutta 3,9km ja nousumetrejä 226m. Reittiprofiili on ryppyinen, jossa kokonaisnousu kertyy useista pienistä mäistä.
Reitti alkaa pienestä Tabornon kylästä ja kulkee osittaisen rinkulan, jonka kummassakin päässä on lenkki. Osa matkasta kuljetaan samaa reittiä edestakaisin. Reitti ei nouse pilarin päälle vaan kiertää sen ympäri.
Maisemat polulta ovat todella komeat ja se on yksi Anagan hienoimmista reiteistä! Lyhyellä matkalla on paljon katseltavaa. Reitin varrella on pari pistopolkumaista näköalapaikkaa, mutta käytännössä koko polku on yhtä näköalaa.
Reittiä ei ole merkattu maastoon. Kannattaa huomioida, että vuorenrinteillä kulkee muita pienempiä polkuja, jotka ovat silmämääräisesti pelottavan näköisiä. Kanattaa siis pitää huolta, että pysyy oikealla reitillä, eikä erehdy väärille poluille. Erehtymisen riski on suuri muutamassa risteyksessä. Kartalla polut voivat näyttää olevan ihan lähekkäin, mutta luonnossa ne voivat kulkea aivan eri korkeudella toisistaan. Karttasovellus kännykässä (esim. AllTrails) autta pysymään reitillä.
Reitti alkaa Tabornon kylästä, jossa valitaan joko itäinen tai läntinen polku. Me valitsimme kiertosunnan AllTrails-sovelluksen suosituksen mukaan ja lähdimme kylästä itäistä reittiä pitkin. Itse kukkula kierrettiin ympäri myötäpäivään lännen kautta. Tämä oli hyvä kulkusuunta, mutta reitin voisi kiertää sujuvasti myös toiseen suuntaan. Kulkusuunta ei vaikuta olennaisesti maisemiin, eli suunta kannattaa valita sään mukaan. Hyvä vaihtoehto on kiertää suosituksen mukaan kuten me teimme.
Reitin keskivaiheella olevalla harjanneosuudella maisema todella aukesi ensimmäisen kerran. Se oli myös ensimmäinen kohta jossa meinasi todella huimata. Kapea polku kulki harjanteen tuntumassa jyrkällä rinteellä ja alaspäin rotkon pohjalle oli matkaa varmasti satoja metrejä. Varjorinteellä kasvoi monenlaisia kasveja ja kukkia.
Harjanneosuuden jälkeen reitti lähti kiertämään huippua. Kiersimme huipun myötäpäivään. Alkuosuus huipun kierrosta oli helppokulkuista polkua, joka kulki loivalla rinteellä huipun juurella. Reitillä oli luola, jota pysähdyimme tutkimaan. Luola oli leveä aukko rinteellä ja siellä oli varmasti joskus asuttu. Luola oli niin korkea, että siellä mahtui hyvin seisomaan.
Polku kääntyi reitin pohjoisimman pisteen jälkeen huipun itäpuolelle. Nyt polku nousi aivan huipun kupeeseen jyrkälle kalliorinteelle. Komea näköala pakotti pysähtelemään useaan otteeseen. Itse huippu näytti juurelta käsin paljon pienemmältä kuin kauempaa katsottuna. Polku kulki niin pystyjyrkällä rinteellä, että kauempaa katsottuna ei olisi voinut uskoa, että siellä voi polkua edes mennä. Tämä oli ehkäpä koko reitin haastavin osuus. Ei se vaarallinen ollut, mutta muutamassa kohdassa teki mieli nojata varmuuden vuoksi kallion suuntaan, ettei tasapaino vaan horjahda.
Reunaosuuden jälkeen huippulenkki oli tehty ja polku palasi aiemmalle reitille harjanteelle. Kävelimme tuttua reittiä takaisin kylän suuntaan ja valitsimme kylän lähellä olevista poluista länsipuolen reitin. Auringon laskiessa olimme takaisin Tabornon kylällä.
Aikaa reittiin käytimme runsaat kaksi tuntia sisältäen maisemien katselut.
Reitti ei ollut erityisen vaikeakulkuinen, mutta se kulki paikoin jyrkillä rinteillä ja harjanteilla. Lisäksi reitillä oli muutamia jyrkkiä kalliokohtia, joissa joutui kapuamaan osittain nelinkontin. Tämä on hyvä ottaa huomioon, varsinkin jos vuoristopoluista ei ole aiempaa kokemusta. Paikoin saattaa alkaa huimata. Kokemattomalle retkeilijälle reitti voi olla haastava. Reitillä pärjää tavallisilla lenkkareilla. Sateella reitin kiertoa kannattaa harkita liukkauden takia.
