Gotlanti on kuvankaunis saari keskellä Itämerta. Maanmuodoiltaan verrattaen tasainen saari sopii mainiosti pyörämatkailuun ja luontoliikuntaan. Saaren luonto on erikoinen ja saarella on paljon mielenkiintoisia luontokohteita, kuten pilarimaisia raukkeja. Ilmasto meren keskellä on leppoisa ja aurinkoinen. Saarella on paljon pieniä kyliä pysähtelyyn ja leirintäalueita majoittumiseen.
Tämä artikkeli on kirjoitettu alunperin vuonna 2014, jolloin tein pyörämatkan Gotlantiin. Saaren mieleenpainuvat maisemat ja tunnelma ovat tuskin muuttuneet vuosien aikana, ja artikkeli onkin edelleen ajankohtainen. Artikkeli sisältää hyödyllistä tietoa pyörämatkan suunnittelun tueksi. Lisäksi artikkelissa on kuvattu matka päiväkirjamaisessa muodossa, joka antaa mielikuvaa siitä, miten matkan voi käytännössä on järjestää. Vuonna 2014 minulla ei ollut käytössä kunnollista karttaa kännykässä ja lisäksi datan käyttö ulkomailla oli hyvin kallista. Paperikartat olivat siis pääasiallinen navigointiväline. Päivitin artikkelin ja tarkistin vanhentuneet tiedot 12/2024.
Sisältö
- Matkan valmistelut
- Matkareitti
- Varusteet pyörämatkalle
- Matka Helsingistä Visbyhyn
- Pohjois-Gotlanti, Fårö
- Kohti etelää
- Etelä-Gotlanti, Burgsvik
- Etelästä Visbyhyn
- Visby
- Visbystä kotiin
- Kustannukset
- Lopuksi
Matkan perustiedot:
-> Matka kesti yhteensä 15 yötä, joista 13 teltassa ja 2 ruotsinlaivassa
-> Matkaa tuli kotiovelta 913km, josta noin 750km Gotlannin saarella
-> Pisin päiväetappi 110km
-> Käytössäni oli yksipyöräinen peräkärry
Matkan valmistelut
Käytännössä ainoa tapa päästä Gotlantiin (kesä 2014) oli mennä ensin laivalla Tukholmaan ja sieltä Nynäshamnin kautta Gotlantiin. Nynäshamn, josta Gotlannin lautat lähtee on 60km Tukholmasta etelään. Matkan voi ajaa pyörällä tai sitten käyttää junaa. Itse pyöräilin välin kumpaankin suuntaan. Laivamatka Nynäshamnista Visbyhyn kestää 3 tuntia ja hintaluokka 60e/suunta pyörän kanssa (kesä 2014).
Laivamatkat tilasin pari viikkoa etukäteen netistä – siis menomatkan. Paluumatkan tilasin reissun päältä, kun tiesin milloin tulen takaisin. Gotlannin lauttoja menee useita päivässä, joten sen varaaminen ei ole niin kriittistä, mutta Tukholman lautalta (VikingLine) menee halvemmat hytit nopeasti loppuun, eli se on varattava selvästi etukäteen.
Edellisenä kesänä oli vanhat pyörälaukut menneet rikki ja päätin hankkia polkupyörään yksipyöräisen peräkärryn uusien laukkujen sijasta. Peräkärry oli uusi tuttavuus ja oli mielenkiintoista päästä vertailemaan sen toimivuutta laukkuihin. Muihin matkan valmisteluihin kuului karttojen tutkiminen. Varsinkin reitti Tukholmasta Nynäshamniin aiheutti miettimistä, kun se ei ole pyörän kanssa ihan selkeä.
Matkareitti
Matkareitin suhteen tarkimman etukäteissuunnitelman tein välille Tukholma – Nynäshamn. Tämä väli oli tarkoitus ajaa mahdollisimman tehokkaasti, koska mitään erityistä katsottavaa ei ole. Välillä kulkee pyöräreitti nimeltä Nynäsleden. Tämä menee keskustasta keskustaan, mutta kierrättää aika lailla ylimääräistä maisemareittiä, eli sen seuraamisen kohdalla kannattaa olla kriittinen. Välillä kulkee myös Regional cycleroute, joka menee sitten suorinta tietä. Valitsin tämän suoran reitin.
Gotlannin puolelle en tehnyt tarkkaa suunnitelmaa muuta kuin, että ensin ajatus ajaa pohjoiseen. Tarkastelin etukäteen mahdolliset leirintäalueet sekä tulostin kartan ruokakaupoista. Ruokakauppoja ei Gotlannissa ole ollenkaan joka kylässä, joten on hyvä tietää etukäteen missä kauppoja on. Pääosin suunnittelin tarkemman reitin vasta matkan varrella fiiliksen mukaan. Perjaatteena oli välttää pääteitä ja ajaa pienempiä sivuteitä mahdollisuuksien mukaan.
Myös Gotlannissa kulkee valmiiksi opastettu pyöräreitti, jota seurasin löyhästi. Tämäkin reitti kierrättää paikoin huonoja sorateitä pitkin, eli senkin suhteen täytyy olla kriittinen. Karttana oli aiemmalta matkalta jäänyt 1:100 000 paperikartta sekä kännykän muistiin ladattu Gotlannin kartta.
Varusteet pyörämatkalle
Olen jo usean vuoden pitänyt samanlaista itselle sopivaa varustesettiä mukana pyörämatkoilla sisältäen vaatteet, retkeilytarvikkeet, työkalut sekä ruokatarvikkeet.
Vaatteina on teknisiä materiaaleja pyöräilykäyttöön, sekä normivaatteita leirintäalue ja muuhun vapaa-ajan käyttöön. Tekniset materiaalit on sinänsä suositeltavia, koska ne kuivuvat nopeasti ja peseminen on helppoa verrattuna puuvillavaatteisiin. Lisäksi on sadetta pitävät housut sekä kuoritakki. Pyöräillessä pidän joko täysin pyöräilyyn tarkoitettuja vaatteita, tai osittain normivaatteita varsinkin kaupunkipäivinä – pyöräilytrikoot vaikkapa Visbyn vanhassa kaupungissa ei ole kaikkein tyylikkäin varuste.
Työkaluina on muutamia perustyökauja pyörän huoltoon, valot, rasvaa, nippusiteitä, ilmastointiteippiä, narua, otsalamppu (telttavaloksi), kuormaliinoja (tavaroiden sitomiseen sekä pyörän sitomiseen laivassa), rautalankaa. Näistä voi soveltaa vaikka mitä.
Elektroniikkana pokkarikamera (Canon Powershot SX260), tabletti-tietokone, latureita sekä kännykkää varten varavirtalähde. Varavirtalähteen avulla sain pidettyä kännykän ladattuna koko matkan ajan ilman tarvetta verkkovirralle. Näiden lisäksi kirja matkalukemiseksi.
Varusteet pakkasin pääosin peräkärryyn, joka tarkoittaa käytännössä tavaroiden pakkaamista isoon kassiin. Pakkaaminen kärryyn on selvästi helpompaa verrattuna sivulaukkuihin, koska tavaroita ei tarvitse sivulaukkujen tapaan sulloa päälekäin johtuen peräkärryn laajuudesta. Lopulta kuitenkin totesin, ettei tilaa ole juuri sen enempää, kun sivulaukuissakaan ja kaikki tila tuli täytettyä. Tankolaukkuun pakkasin pientä hilpettä kuten evästä, aurinkorasvaa, arvotavaraa ym. Ortliebin tankolaukku on loistava ja siihen mahtuu mm. 0.5l limsapullo pystyyn.
Matka Helsingistä Visbyhyn
Pyörämatka kuvankauniin Gotlannin ympäri alkoi ajamalla pyörä kotoa VikingLinen terminaaliin Helsinkiin. Pyörä ajetaan laivaan autojen mukana, eikä siinä sinänsä ole mitään huomioitavaa. Yleensä pyörät laitetaan moottoripyörien kanssa samaan väliin.
Tukholmaan saavuttua ensimmäinen haaste oli päästä ulos kaupungista oikealle reitille. Siinä tulikin muutama huti, mutta kaupunkialueen jälkeen reitti on selkeää loivasti kumpuilevaa tietä. Lähinnä reitti Nynäshamniin kulkee uuden moottoritien lähettyvillä vanhaa maantietä pitkin, jolla on vähän liikennettä.
Matka eteni mukavasti myötätuulessa, mutta loppumatkasta viimeisissä mäissä alkoi lasti painaa jaloissa. Kärryn kanssa ajaessa täytyy olla oma ajotekniikkansa, eikä lastia saa väkisin repiä vaan täytyy ajaa turhia riuhtomatta. Kun oppi sopivan ajotekniikan niin matka alkoi tulevina päivinä sujua paljon paremmin.
Vietin ensimmäisen telttayön Nynäshamnin leirintäalueella, koska en halunnut mennä yötä vasten Gotlantiin. Gotlantiin pääsee myös iltalautalla ja näin jälkiviisaana se olisi säästänyt yhden mantereella vietetyn yön. Seuraavana aamuna oli aikainen herätys klo 5, koska lautta Gotlantiin lähti jo klo 7:30 ja oli Visbyssä klo 10:45. Lautat on nopeita ja moderneja, eikä pyörän kanssa ollut tälläkään välillä mitään kummempaa.
Visbyhyn saavuttaessa satoi vettä, joten odottelin sateen loppumista ja lähdin sitten ajamaan kohti pohjoista. Sen enempää en Visbyn kaupungissa viettänyt aikaa vaan ajattelin viettää paluumatkalla kaupunkipäivän, jolloin olisi aikaa tutustua paikkaan.
Pohjois-Gotlanti, Fårö
Ensimmäisen yön Gotlannissa vietin Kappelshamnin leirintäalueella, johon oli noin 60km matka Visbystä. Tie oli hyvä ajaa ja alkumatkasta oli pitkän matkaa erillinen pyörätie. Illalla alkoi sataa vettä ja sade kesti pitkälle yöhön. Vetäydyin telttaan sadetta suojaan ja makuupussin lämmössä syvennyin mukana olevan kirjan juonenkäänteisiin.
Seuraavana päivänä jatkoin matkaa Kappelshamnista Fårön saarelle. Tämän välin ajoin maisemareittiä ja katselin kivikkoisia rantoja, sekä sinistä laguunia. Fårön saarelle mennään lossilla Fårösund kaupungista. Lossin oli ilmainen. Fårössä leiriydyin Ekevik leirintäalueelle. Tällä alueella pidin telttaa seuraavat kolme yötä ja tein päivämatkoja lähialueelle.
Heti Ekevikin leirintäalueen vieressä oli hieno hiekkaranta ja muutaman kilometrin päässä vielä hienompi usean kilometrin mittainen ranta. Hiekkarannat oli näin suomalaisen silmin huumaavia, koska en osannut kuvitellakaan, että ruotsalaisilla on näin hienot etelän lomakohteisiin verrattava rannat itsellä. Illalla rannoilla oli paljon auringonlaskun katsojia ja tämä tapa tuntuikin olevan yleinen harrastus koko Gotlannissa. Auringon laskut olikin ihmeellisen hienoja hiekkarannalta katsottuna.
Vietin rannoilla aikaa varsinkin loppupäivästä, kun pahin auringon paahde helpotti. Rannoilla oli hiekkabeachin lisäksi mukavia varjoisia nurmikkoalueita, joille vetäydyin suunnittelemaan tulevia päiviä ja muuten vaan seuraamaan ympäröivää elämää. Rannat olivat todella hienoja, enkä yhtään ihmettele miksi ruotsalaiset tykkäävät viettää kesälomaa näillä seuduilla.
RAUKIT
Pinnanmuodoiltaan Gotlanti on hiekasta, kalkista ja korallista muodostunutta tasankoa. Saari sijaitsi satoja miljoonia vuosia sitten päiväntasaajalla. Gotlannin kallioissa on paljon fossiileja, joita itsekin löysin kiviä tutkimalla. Rannoilla on paljon meren hiomia kalkkikivimuodostelmia, joita kutsutaan ruotsin kielessä nimellä rauk. Eniten niitä on Fårön saarella.
Raukkeja kävin katsomassa Langhammarsissa, jossa niitä oli paljon. Raukit ovat erikoisen näköisiä kivipaaseja pitkin Gotlannin rantoja. Langhammars on yksi Gotlannin parhaista paikoista tutustua näihin kalkkikivimuodostumiin.
Sää oli joka päivä lämmin ja aurinkoinen, ja poltinkin itseni aurinkorasvasta huolimatta. Yhtäkkinen kokopäivän aurinkorasitus oli toimistotyöläisen iholle liikaa. Yöt olivat viileitä ja kesämakuupussiin sai kääriytyä korvia myöten.
Fårö oli kaunis saari ja se oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Fårö tuntuu olevan Ruotsalaisten kesäturistien suosiossa niin, että siellä oli paikoitellen ruuhkaksi asti ihmisiä ja autoja. Saarella oli kolme leirintäaluetta, joista voi valita mieleisensä ja yksi ruokakauppa.
Kohti etelää
Kolmen Fårössä viettämäni päivän jälkeen oli aika suunnata kohti etelää. Alunperin olin ajatellut, etten menisi Gotlannin eteläkärkeen ollenkaan, mutta naapuriteltassa asunut pariskunta kehui etelän niin hienoksi, että olihan se mentävä katsomaan. Miehen vanhemmat asuivat Etelä-Gotlannissa ja hän merkkasi karttaani paikkoja, joissa kannattaa käydä. Näillä ohjella lähdin polkemaan saarta alaspäin.
Aamulla lähtiessäni en sen tarkemmin suunnitellut kuinka pitkälle ajaisin. Voimia tuntui riittävänä hyvin, joten päädyin ajamaan paikkaan nimeltä Ljugarn. Ljugarn on pieni kaupunki Gotlannin itärannikolla, jonka leirintäalueelle pystytin telttani.
Matkaa päivälle tuli 110km, joka oli koko matkan pisin etappi. Tie oli hyvin yksitoikkoista metsämaisemaa ja päädyin tavoistani poiketen haaveilemaan musiikin kuuntelemisesta paremman puutteessa. Yleensä en tykkää musiikkia pyöräillessä kuunnella, koska haluan kuulla ympäröivää äänimaisemaa. Leirintäalueelle saapuessani oli myöhä ja kävin suihkussa ja menin nukkumaan.
Aamu oli tuskaisen kuuma, koska kaikki varjoisat telttapaikat olivat illalla saapuessani varattu, ja aurinko paistoi klo 7 suoraan telttaan tehden siitä saunan. Sain hien virratessa tavarat pakattua ja leiriaamiaisen syötyä. Aamiaiseeni kuuluu iso lautasellinen puuroa, leipää, juustoa, jogurttia (jos saatavilla), tonnikalaa, aamukahvi, makeaa keksiä. Puuron ja kahvin teen nopeasti kiehauttamalla vettä kaasukeittimellä.
Ajoin hiostavalta telttakentältä varjoisaan rantaan suunnittelemaan päivän reittiä. Päivän kohteeksi valikoitui Burgsvik, joka on lähes eteläkärjessä. Kartan mukaan oli tarjolla mukavia pikkuteitä, joita päätin ajella. Kävin myös kaupassa ja siinä turatessa kuluikin niin paljon aikaa, että oli jo puoli päivä ennenkun pääsin Ljugarnista ulos.
Matkaan tuli myös lisämutka, kun tarvitsin käteistä ja pankkiautomaattia ei monessa paikassa ole. Lähin pankkiautomaatti oli paikassa nimeltä Hemse. Tein mutkan Hemsen kautta ja kävin samalla syömässä Thaimaalaisessa ravintolassa.
Saavuin illalla Burgsvikin leirintäalueelle, joka oli ihan täyteen ammuttu. Siellä ei todella ollut jäljellä kuin pari teltan mentävää aukkoa. Teltan sain kuitenkin pystyyn ja nukkumaan. Leirintäalueella oli myös ravintola, josta sain päivällistä.
Etelä-Gotlanti, Burgsvik
Burgsvikissa vietin seuraavat neljä yötä. Aika venähti pidemmäksi kuin alunperin suunnittelin, koska Helsingin lautta (VikingLine) oli niin täyteen bookattu, etten saanut järkevän hintaista paikka aikaisemmalle päivälle. Olin siis tekemässä varausta viikkoa ennen itse matkapäivää. Lautta oli pakko varata hyvästi etukäteen, vaikka se on tietyllä tapaa tylsää ja sitoo loppumatkan aikataulun lukkoon. Päätin siis viettää ylimääräisen ajan samassa paikassa, koska arvelin etelässä olevan eniten näkemistä.
Etelä-Gotlannissa kävin muutamassa paikassa, joita Fårössä tapaamani pariskunta oli suositellut. Faluddenin niemi oli lähes puutonta laidunmaata, jossa oli lähinnä lammaslaitumia. Alue oli täysin tasainen ja siellä risteili pari tietä ja kilometreittäin kiviaitoja. Maisemana paikka oli hieno ja erikoinen vanhoine tuulimyllyineen ja muutamine taloineen.
Ajoitin retkeni myöhäiseen iltaan ja auringonlaskun aikana tasanko oli ikimuistoinen. Harmittavasti ilta oli tuulinen, joten odottamaani iltausvaa ei päässyt syntymään. Retkellä tapasin myös ruotsalaisen pyöräilijän, joka oli kyläilemässä sukulaisillaan. Hän neuvoi lisää pyöräilykohteita alueelta.
Seuraavana päivänä ajoin eteläkärkeen, jossa oli jälleen hienot hiekkarannat ja raukkialueita. Vietin hiekkarannoilla aikaa lepäillen puitten varjossa, ja kävin itse eteläkärjen turistikohteessa, joka oli maisemaltaan todella hieno. Kallioalueet ovat jylhiä ja korkealta rantatörmältä näköala oli huikea merelle ja laajalle tasangolle.
Itse maantieteellinen eteläkärki oli kärrypolun päässä oleva niemennokka. Sinne ei turistit autoillaan ajele, mutta pyörällä pääsi hyvin ja sai olla rauhassa tungokselta. Alueella oli myös toimiva majakka, johon pääsi pientä hintaa vastaan käymään. Pitihän siellä käydä katsomassa maisemia ja ihmettelemässä pyörivän valon toimintaa.
Maisemiltaan etelä oli mielestäni jopa pohjoista hienompi. Omaa mieltäni kiehtoo tasangot ja esteetön näkyvyys pitkälle ympäristöön. Pyöräily näillä alueilla oli mukavaa ja sopivan erilaista verrattuna kotimaan metsätaipaileisiin.
Ihan leirintäalueen vieressä oli hieno ranta-alue, jossa kävin katselemassa auringonlaskua. Paikka oli hieno, koska aurinko laskee suoraan mereen. Tätä ei Suomessa pääse kovin monessa paikkaa mantereelta näkemään johtuen saaristosta.
Etelästä Visbyhyn
Bjurksvikissa viettämieni leppoisten päivien jälkeen oli aika suunnata takaisin kohti Visbytä. Suorinta tietä matkaa olisi luokkaa 70km, joka olisi hyvin ajettavissa yhdessä päivässä. Halusin kuitenkin mutkitella pieniä maalaisteitä pitkin, jolloin päädyin viettämään välillä yhden yön. Yöpaikaksi valikoitui Klintehamnin kaupunki.
Klintehamniin ajelin mukavia pikkuteitä pitkin. Matkalla oli paljon toimivia tuulimyllyjä. Myllyjä oli varmasti satoja – siis määrältään aivan eri luokkaa kun missään päin Suomea. Gotlanti on tuulinen paikka, joten myllyt varmasti tuottavat sähköä kohtuudella. Gotlannissa oli myös lukemattomasti vanhoja maataloudessa käytettyjä tuulimyllyjä. Ne olivat pääasiassa kivirakenteisia ja antoivat mukavan lisänsä maaseutumaisemaan.
Tie kierteli pitkin maalaismaisemaa kirkonkylältä toiselle. Kirkonkyliä oli 5-10km välein ja ne olivat hyviä taukopaikkoja pöytineen ja tuoleineen, sekä tarjosivat puiden suojaa paahtavalta auringolta.
Katselin matkalla hyvin hoidettuja viljapeltoja ja maalaismiljöötä. Maatalous vaikuttaa kukoistavan Gotlannissa. Kesällä riittää lämmintä ja aurinkoa, eikä talvetkaan ole niin pahoja kuin kotimaassa on totuttu. Pellot olivat laajoja ja vilja terveen näköistä. Matka eteni sitä vauhtia, että piti tarkoituksella etsiä ylimäräisiä mutkia, ettei tulisi liian nopeasti perille. Lopulta matkaa Klintehamniin kertyi kaikkine mutkineen 70km.
Klintehamnissa pystytin teltan leirintäalueelle ja kävin viettämässä loppuiltaa rannassa niemen kärjessä. Kaupassa ihmettelin Ruotsalaisten valikoimaa kivennäisvesistä. Loka merkkistä kivennäisvettä oli lähemmä 10 eri makua. Tämä oli siis ihan oikeaa suoloja sisältävää kivennäisvettä. Makuja oli mm. vesimeloni, mango, päärynä, sitruuna, mansikka ja kummalliset jäätelömaut. Maistoin vanilja- ja mansikkajäätelön makuisia vesiä, mutta maku oli lievästi sanottuna ikimuistoinen, ja maistui vielä viikon päästä suussa 🙂
Visby
Seuraavana päivänä jatkoin Klintehamnista pikkuteitä kohti Visbytä. Nyt takoitus oli päästä suhteellisen suoraa reittiä perille, jotta loppupäivä jäisi aikaa viettää Visbyssä. Saavuin Visbyn leirintäaluelle heti puolen päivän jälkeen ja pystytin teltan. Alue on laadukas (ja kallis). Yritin varata netin kautta matkan Nynäshamnin lautalle seuraavalle päivälle, mutta yhteys oli niin huono, että varaus meni lopulta pieleen. Vietin illan ja seuraavan aamupäivän Visbyssä.
Visbyn vanhan kaupunki oli mielettömän hieno muureineen. Kaupunkimiljöö koostui kapeista kaduista ja kujista. Kaupunki nousi jyrkästi meren rannasta ylös, joka toi oman viehätyksensä miljööseen. Turisteja oli paljon ja kahviloita, ruokapaikkoja sekä baareja riitti joka makuun. Vanha kaupunki oli pääosin kävelyaluetta, eikä siellä ollut juuri lainkaan autoja. Visby oli oikeastaan ainoa paikka, jossa kuulin suomen kieltä. Muualla maakunnassa ei ollut ainuttakaan suomalaista, eikä edes yhtään suomen kilvissä olevaa autoa näkynyt.
Visbyssä olisi voinut viettää enemmänkin aikaa, mutta aiemmin tekemäni lauttavaraus Tukholmasta Helsinkiin sitoi aikataulun lukkoon.
Visbystä kotiin
Olisin halunnut tehdä kotimatkan Visbystä Nynäshamin kautta Tukholmaan yhden päivän aikana. Kuitenkin lautta-aikataulut olivat sellaiset, ettei se ollut järkevästi mahdollista. Toinen tapa olisi ollut käyttää junaa, joka lähti suoraan Nynäshamnin satamasta ja meni Tukholmaan tunnissa. Tietääkseni pyörän olisi saanut ottaa junaan ilmaiseksi, mutta olin epävarma, miten peräkärry junaan sopisi.
Koska ajatukseni oli pyöräillä Tukholmaan, minun täytyi mennä yhdeksi yöksi Nynäshamnin leirintäalueelle, ja jatkaa siitä seuraavana aamuna eteenpäin.
Nynäshamnin leirintäalue oli kaksi viikkoa aikaisemmin ollut hyvin väljä, kun vietin siellä yön, mutta nyt perjantai-iltana se oli ihan täynnä. Teltalle löytyi kuitenkin paikka. Yöllä juhliva nuorisojoukko piti mekkalaa läheisellä uimarannalla. Laitoin tulpat korviin ja yritin saada nukutuksi.
Aamulla leiri pakettiin ja kohti Tukholmaa. Myös poliisi oli alueella ottamassa lausuntoja. Arvelin tämän johtuvan yön mekastuksesta. Sää oli helteinen ja takana vieno myötätuuli. Matka sujui hyvin ja oli lopulta monta kilometriä lyhyempi kuin toiseen suuntaan oli ollut. Onnistuin siis tällä kertaa välttämään ylimääräiset eksymiset ja ajamaan suorempaa reittiä.
Tukholmassa kävin kaupassa ja ajoin laivasatamaan. Satamassa olin juuri ennen kuin Check-In avautui. Kohtuu nopeasti pääsin läpi ja pienen odottelun jälkeen laivan uumeniin. Samalla tuli juteltua suomalaisen pariskunnan kanssa, jotka olivat olleen moottoripyörällä Etelä-Norjassa. Kun kehuin mukavan lämpimiä kelejä he valittiva nestehukkaa mustissa nahkavaatteissa.
Kustannukset
Vuonna 2014 laivamatkat oli selvästi kallein kustannus, vaikka yritin valita edullisimman luokan matkoja. Yhteensä kustannukset noin 1000€.
-> Reittimatka VikingLine Helsinki – Tukholma aamiaisineen : 120€
-> Tukholma – Helsinki aamiaisineen : 150€
-> Nynäshamn – Visby – Nynäshamn : 66e/suunta -> yhteensä 132€
-> Käteistä nostin yhteensä 3500kr -> 380€
-> Erinäisiä kuluja suoraan luottokortilla (ruokaostoksia, ravintolalaskuja, leirintämaksuja) : 260€
Lopuksi
Matka oli kokonaisuutena erittäin onnistunut, eikä pahoja vastoinkäymisiä sattunut. Tekniikka ja välineet toimivat moitteetta koko matkan ajan. Sää oli paikoin liiankin helteinen ja iho oli kovilla kokopäivän aurinkorasituksen alla. Maisemat olivat Gotlannissa hienoja ja paikka on erittäin suositeltava pyöräilykohde ja sopii vaikkapa ensimmäiseksi pyörilykohteeksi ulkomailla.
Kaikki yöt vietin leirintäalueilla. Se tuntui turvalliselta vaihtoehdolta ja leirintäalueen palvelut olivat muutenkin tarpeen pyörämatkalla. Gotlannissa oli paljon rauhallisia rantoja ja todennäköisesti rannoillakin olisi voinut yksittäisiä öitä viettää.
Olen käynyt Gotlannissa kaksi kertaa ennen tätä matkaa. Ensimmäisen kerran kävin lapsena risteilyllä Helsingistä Visbyhyn. Toisen kerran kävin automatkalla. Gotlanti on mieleenpainuva ja tavallisesta poikkeava kesämatkakohde, johon tutustumista voi lämpimästi suositella.
