Senjan saari ei esittelyjä kaipaa. Saari nousi matkailijoiden tietoisuuteen viimeistään koronan aiheuttaman Norjan matkailuryntäyksen myötä. Netti vilisi kirjoituksia, joissa ylistettiin tätä kaunista saarta, Seglan lumoa ja hiekkarantojen hiljaisuutta. Olen kuullut Senjaa kehuttavan jopa Lofoottejakin hienommaksi paikaksi. Me vietimme Senjalla muutaman päivän ajan kesällä 2023.
Sisältö
- Segla, Senjan ehkä tunnetuin nähtävyys
- Erfjorstrand, komea hiekkaranta lahden pohjukassa
- Lautta Senjalta Andøyalle
- Retkeilyautolla Senjalla
- Valokuvia Senjalta
Seglan vuori, sekä viereiset vuoret Hesten ja Barden lienevät Senjan tunnetui ja suosituin matkailukohde. Vuoret muistuttavat etäisesti Lofoottien terävähuippuisia vuorijonoja. Muita tunnettuja kohteita ovat mm. Erfjorstrand (hiekkaranta), Husøyn kalastajakylä, Ånderdalenin kansallispuisto ja Gryllefjordin satamakaupunki.
If you see this after your page is loaded completely, leafletJS files are missing.
Segla, Senjan ehkä tunnetuin nähtävyys
Senjan pohjoislaidalla sijaitseva Segla on ehkäpä tunnetuin vuori ja matkailukohde Senjalla. Matkatarinoita lukiessa tuntuu kuin Segla ja Senja olisivat synonyymejä ja asiaan vihkiytymättömällä ne voivat mennä helposti sekaisin; oliko saaren nimi Senja ja vuoren nimi Segla, vai ehkäpä toisinpäin?
Segla on yksi huippu terävässä vuorijonossa vuonon varrella. Saman vuorijonon muita tunnettuja huippuja ovat Hesten ja Barden. Vuorijonon reuna on kuin veitsellä leikattu nousten pystysuoraan merestä satojen metrien korkeuteen. Koko komeuden voi aistia vuoren päältä, mutta parhaiten sen näkee vuonon vastakkaiselta rannalta.
Valokuvissa vuoriston mittasuhteet ja etäisyydet latistuvat helposti, eikä Segla ole poikkeus. Monissa sosiaalisen median kuvissa Segla näyttää paljon todellista kokoaan pienemmältä. Vuoresta voi kokematon saada romanttisen kuvan, jonka huipulle kipaistaan pienenä iltalenkkinä. Segla on ihan oikea vuori, onhan sen korkeuskin merenpinnasta yli 600 metriä, eli saman verran kuin Saanan korkeus Kilpisjärvestä. Lisäksi nousu on todella jyrkkä ja kivikkoinen. Retkelle kannattaa siis valmistautua kunnolla sopivilla varusteilla ja eväillä.
Fjordgårdin pieni kylä toimii reittien alkupisteenä. Tie kylään oli ikimuistoinen. Ylhäältä tunturiylängöltä alas merenrantaan laskeva tie sukelsi kolmen kapean tunnelin läpi. Tunnelit olivat vieläpä melko pitkiä – pisin oli yli kahden kilometrin mittainen. Jos olet ajanut lähinnä kotimaisten moottoriteiden suurien tunneleiden läpi, voi tämä tie tuoda hikikarpaloja otsalle. Mekin pääsimme peruuttelemaan keskellä pimeää tunnelia kun toinen auto tuli vastaan. Tunnelissa kulki vain yksi kaista, mutta matkalla oli onneksi useita leveämpiä ohituspaikkoja. Tunneleja ei kannata kuitenkaan pelätä vaan ajaa rohkeasti sisään!
Saavuimme Fjorgårdin parkkipaikalle puolen päivän aikaan. Ehdimme etukäteen jännittää, mahtuisimmeko ollenkaan, mutta tilaa olikin todella hyvin. Kylään oli hiljattaen rakennettu suuri parkkipaikka, jolle mahtui arviolta sata autoa. Parkkipaikka oli maksullinen. Maksu hoitui helposti EasyParkin kännykkäsovelluksen avulla ja muutama tunti maksoi 15€ luokkaa.
Heti parkkipaikan kulmalla oli selkeät opasteet poluille: Segla, Hesten ja Barden. Alkumatkasta kaikki reitit kulkivat samaa polkua pitkin. Leveä sorattu reitti jatkui taukolaavulle asti, jonka kohdalta reitti jakautui kolmeen suuntaan. Suurin osa retkeilijöistä lähti Seglan suuntaan ja niin lähdimme mekin.
Laavun jälkeen polku alkoi kiivetä ylemmäksi pitkin kivikkoista rinnettä. Jossain kohdassa erehdyimme pääpolulta pois pienemmälle polulle, joka oli sitäkin kivisempi. Tämä osuus reitistä oli lähinnä kapuamista ylöspäin. Ensimmäinen etappi nousi vuorten väliin runsaan 300 metrin korkeudessa olevalle tasanteelle.
Tasanne oli Seglan ja Bardenin välissä. Oikealla nousi Segla, vasemmalla kauempana oli Barden ja edessä pystysuora jyrkänne mereen. Seglan koko hahmottui vasta kun näki ihmiset pienen pieninä pisteinä ylös nousevalla reitillä. Ilma oli puolipilvinen ja Seglan huippu lymysi pilviharson takan.
Kävelimme tasanteella Bardenin suuntaan. Pidemmälle Bardenin suuntaan kävellessä maisema alkoi avautua komeasti Seglan ohi Hestenin suuntaan niin, että koko vuorijono tuli näkyviin. Pilvet roikkuivat itsepäisesti rinteillä peittäen Seglan huipun.
Kuljeskelimme pitkään tasanteella ihaillen ympärillä avautuvaa maisemaa. Harmittelimme kun juomaa ja eväitä ei ollut enempää mukana. Lisäksi jalat olivat vielä väsyneet parin päivän takaisten Kilpisjärvellä tehtyjen kävelyjen jäljiltä. Olisi voinut olla mielenkiintoista kävellä pidemmälle Bardenin suuntaan katselemaan maisemia tai ehkä koko kierros Bardenin kautta takaisin alas.
Päätimme, ettei nyt ollut oikea päivä kiivetä Seglan huipulle. Nousu huipulle vaikutti todella kivikkoiselta. Ei reittiä voinut edes kutsua poluksi, vaan se oli lähinnä kiipeämistä kiveltä kivelle kunnes huippu tulisi vastaan.
Lopulta oli aika lähteä takaisin alas samaa polkua pitkin. Nyt osuimme koko matkan pääreittiä pitkin, joka ei ollut ihan niin kivinen kuin menomatkan sivupolku. Parkkipaikalla oli edelleen hyvin tilaa. Aikaa tähän retkeen meni noin kolme tuntia.
Jälkikäteen ajateltuna Hesten olisi voinut olla Seglaa mieluisampi retkikohde. Reitti sinne vaikutti olevan helpompi ja maisema kuitenkin yhtä lailla vaikuttava.
Seglalta jatkoimme matkaa autolla eteenpäin vuonon vartta. Toisella puolella vuonoa kulkevalta tieltä koko komea vuorijono avautui näkyviin!
Seuraava pysähdyspaikka oli Elfsjorstrand, josta enemmän seuraavassa kappaleessa.
Erfjorstrand, komea hiekkaranta lahden pohjukassa
Erfjorstrand tuli vastaan ajettaessa maisematietä Seglalta Gryllefjordin suuntaan. Lahden pohjukkaan oli kasautunut dyyneittäin hiekkaa ja paikalle oli perustettu ilmainen telttailualue, jossa olikin runsaasti telttoja. Rannan tunnetuin nähtävyys on “kultainen vessa”, joka ei jää huomaamatta. Muita palveluja rannalla ei ollut. Paikka ei siis ole oikea camping alue, vaan lähinnä rantakaistale, jossa on lupa telttailla. Jos olet esimerkiksi henkilöautolla ja teltalla liikkeellä, niin tämä on hyvä yöpaikka.
Saavuimme paikalle iltapäivällä. Parkkipaikalla oli tilaa retkiautollemme ja päätimme pysähtyä katselemaan maisemia. Ranta oli todella hieno! Jälleen sellainen paikka, jolle valokuvat eivät täysin anna oikeutta.
Ymprillä kohosi korkeat vuoret ja vuoripurot solisivat merenlahteen. Luonto oli rehevän vihreää. Komealla hiekkarannalla oli mukava kävellä. Kirkas merivesi oli kuitenkin liian raikasta uimiseen. Kuin pisteenä iin päälle, ilta-aurinko laskeutui suoraan vuonon taakse vuorten väliin ja valaisi rantaa kauniisti vielä myöhään illalla. Rannalla oli tilava ilmainen telttailualue, joka näytti hyvin viihtyisältä.
Lähistöllä oli aallonmuraja, jolla kävimme iltakävelyllä. Häkellyttävää oli meriveden kirkkaus. Pohjassa näkyi kaikenlaisia mereneläviä kaloista meritähtiin.
Päädyimme lopulta viettämään rannalla kaksi yötä. Yöt olivat rauhallisia, vaikka parkissa oli monenlaisia matkailuajoneuvoja tiiviissä rivissä. Toisena aamuna rannalle tuli aiempaa enemmän autoja, koska ennustettiin lämmintä päivää. Parkkipaikan jokainen kolo tuli ääriään myöden täyteen ja alueesta muuttui melkoinen sirkus. Päätimme jatkaa matkaa.
Liittyen pysäköintiin kannattaa huomata, ettei päätien varteen saa pysäköidä. Tien varressa oli pysäköintikielto ja myöhemmin paikalla olikin parkkipirkko sakottamassa.
Lautta Senjalta Andøyalle
Kätevä tapa matkustaa Senjalta Lofooteille on käyttää Andøyalle kulkevaa lauttaa. Andøya on saari Senjan ja Lofoottien välissä, ja se on jo itsessäänkin näkemisen arvoinen. Lauttaa käyttämällä säästää hiukan ajomatkaa ja näkee samalla kauniin Andøyan saaren itse merimatkaa unohtamatta.
Tässä artikkeli Andøyalta: Patikointia Andøyalla, Måtinden, Pohjois-Norja
Lautta kulkee välillä Gryllefjord (Senja) – Andenes (Andøya). Matka kesti noin 1,5 tuntia ja maksoi retkiauto + 2 henk. noin 70€ (vuonna 2023).
Lauttamatkaa suunnitellessa kannattaa huomioida mahdolliset ruuhkat. Selvennyksenä, lautalle ei varattu etukäteen paikkaa, vaan sisään pääsi jonotusjärjestyksessä. Me olimme liikenteessä heinäkuussa ja lauttajono oli melkoisen pitkä Gryllefjordissa. Saavuimme lauttarantaan ennen puoltapäivää, mutta emme mahtuneet lähellekään seuraavaan klo 15 lähtevään lauttaan. Mahduimme vasta iltalauttaan, joka lähti klo 19. Odotteluun meni siis ainakin seitsemän tuntia. Luin, että lauttarannassa oli vietetty öitäkin matkailuautoissa pitkän jonon takia. Facebookin Pohjois-Norja ryhmässä oli kätevä viestiketju, jossa ilmoiteltiin jonon pituudesta, joten osasimme valmistautua pitkään odotukseen.
Lauttarannassa oli parkkiruudukko, johon ajettiin odottamaan lauttaa. Ruudukko oli mitoitettu fiksusti niin, että kaikki ruudukon autot mahtuivat suoraan lauttaan. Jos ruudut oli jo täynnä, niin lauttaan ei mahtunut, vaan piti odottaa seuraavaa vuoroa jonossa. Jonotus ruudukkoon tapahtui kylätien varressa. Alueella oli palveluja mm. pieni kauppa ja odotustila.
Lautan maksamiseen oli useita tapoja. Maksun pystyi hoitamaan ainakin kännykkäsovelluksella (johon piti tehdä tunnus) tai luottokortilla lauttajonossa. Loimme jonotusaikana tunnuksen sovellukseen (ferrypay), mutta yllättäen maksu ei sen kautta onnistunutkaan. Toimitsija kertoi, että tunnus pitää tehdä pari päivää etukäteen, jotta se aktivoituu heidän järjestelmiinsä. No, maksoimme sitten luottokortilla. Tässäkin tuli ongelmia, koska ensin tarjottu Nordean kortti ei toiminutkaan. Onneksi OP:n kortti toimi ja pääsimme lauttaan. Kuulin myöhemmin, että muillakin on ollut Nordean kanssa ongelmia lautalla. Matkalla kannattaa siis olla mukana useampi kortti.
Lauttamatka itsessään oli mukava kokemus autoilun lomassa. Lautalla oli iso kansi, josta näki hyvin merimaisemia. Lisäksi lautalla oli sisällä oleskelutilaa ja pieni kahvila. Lauttamatka meni kaikkiaan mukavasti kun sääkin sattui olemaan tyyni. Lautalla saattoi kuvitella itsensä vaikkapa tunnetun Hurtigrutenin kyytiin 🙂
Retkeilyautolla Senjalla
Senja osoittautui vaivattomaksi paikaksi liikkua retkeilyautolla. Sopivia yöpaikkoja löytyi runsaasti, eikä rajoituksia yöpymiselle juurikaan ollut. Alueella liikkui paljon matkailuajoneuvoja, joka toi turvaa yöpymiseen.
Matkailuajoneuvojen kirjo oli runsas pienistä henkilöautoista suuriin busseihin ja matkailurekkoihin. Henkilöautojen katolle asennetut telttasysteemit olivat suosittu majoitustapa, jollaisia ei ole kotimaassa juuri näkynyt. Nähtiinpä matkalla myös muutamaan otteeseen riksa, joka ajeli samoja reittejä meidän kanssa. Riksakuski yöpyi riksan sisällä pressu riksan päällä.
Valokuvia Senjalta
