Cruz del Carmen Anagassa on erittäin suosittu turistikohde ja retkireittien solmukohta. Saavuimme paikalle linja-autolla aamupäivällä 11 aikaan, jolloin paikka oli aivan ääriään myöten täynnä autoja. Jos siis meinaat tulla paikalle autolla, tule ajoissa, muuten parkkipaikan etsiminen on hyvin työlästä ja auton voi joutua jättämään kauaksi itse kohteesta.
Cruz del Carmen on noin 1000 metrin korkeudella merenpinnasta. Paikka on usein pilvisumussa ja luonto siksi rehevää ja kosteaa. Ylhäällä kulkevien reittien kävely on miellyttävää aurinkoisinakin päivinä varjostavien puiden alla. Paikalla on reittien lisäksi ravintola ja komea näköalapaikka Mirador Cruz del Carmen.
Meidän tarkoituksemme oli kävellä reitti PR-TF 10, joka laskeutuu Cruz del Carmenista alas Punta del Hidalgoon. Pituutta reitillä on 10 km ja laskua yhteensä noin 1000 metriä. Reitti on siis lähes pelkkää alamäkeä! Alamäkeen kulkevalla reitillä pääsee näkemään eri kasvillisuusvyöhykkeet rehevästä metsästä karuun paisterinteeseen.
Lue lisää Teneriffan patikointireiteistä vanhasta artikkelista Teneriffa retkeillen.
Päivä oli aurinkoisen paahtava. Tiheä metsä suojasi pahimmalta auringolta muutaman ensimmäisen kilometrin matkan. Polku oli leveää baanaa ja matka eteni joutuisasti viileän raikkaassa ilmassa. Oli maaliskuun alku. Kasvillisuus oli vehreää ja linnut lauloivat kuten Suomessa alkukesästä.
Parin kilometrin jälkeen vastaan tuli kieltokyltti. Osa reitistä oli suljettu ja kyltti osoitti vaihtoehtoista reittiä. Harmitti. Emme tienneet kuinka pitkä osa oli suljettu. Reitin alussa ei ollut mitään mainintaa reitin sulkemisesta. Päätimme jatkaa vaihtoehtoiselle reitille ja katsoa missä kohdin päästään taas takaisin oikealle polulle.
Vaihtoehtoinen reitti johti autotielle. Tutkailimme karttaa ja päätimme kävellä autotietä pitkin eteenpäin, koska polku ylittäisi kartan mukaan tien jonkin matkan päästä. Onneksi ylityskohdalla ei ollut kieltokylttejä ja pääsimme takaisin reitille. Suljettu osuus oli arviolta kilometrin mittainen pätkä, joka kulki rotkon yli. Siellä tehtiin ilmeisesti reitin parannustöitä.
Tietä kävellessämme tiheä metsä oli vaihtunut kauniiseen maalaismaisemaan. Aurinko porotti ja lisäilimme aurinkorasvaa, koska loppumatkalla tulisi olemaan paljon aurinkoisia osuuksia. Olimme tähän mennessä laskeutuneet parisataa metriä alemmas. Maalaismaisemaa ei voisi uskoa Kanariansaarten maisemaksi. Se oli jollain tapaa niin kotoisen näköistä.
Edestä kuului eläinten ääniä. Kanoja ja kukkoja ainakin. Mäen rinteellä oli paikallinen maalaistalo. Ei siis mikään kartano, vaan kivestä rakennettu mökki. Pihassa hääri ilmaisesti paikan isäntä.
Pihapiiri oli todella erikoisella paikalla. Lähimmälle tielle oli varmasti melkein kilometri. Paikka oli vieläpä erittäin aurikoisella paisterinteellä, johon aurinko porotti suurimman osan päivästä ilman varjoa. Paikka oli siinä mielessä kätevä, että eläimet ilmeisesti pysyivät helposti pihassa, koska ympärillä oli pudotukset rotkolaaksoon.
Chinamada
Kun saavuimme Chinamadaan, kahvihammasta kolotti. Harmillisesti kylän ainoa ravintola näytti hiljaiselta. Muita retkeilijöitä oli kerääntynyt evästelemään aidan viereen ja niinpä mekin kaivoimme eväämme esiin. Chinamada oli noin puolivälissä PR-TF 10 reittiä, mutta kylästä on merenrantaan vielä 600 metrin lasku kivikkoista polkua pitkin. Alas lähtevän reitin alussa oli kyltti, jossa kerrottiin, että matka kestää 90 minuuttia. Epäilimme hiukan tätä arviota 🙂
Chinamadan kylä sijaitsee 600 metrin korkeudessa ja asukkaita siellä on noin 200. Kylä on kukkulan laella, ja sieltä on hieno maisema lähiseudun rotkoihin. Chinamadan erikoisuus on perinteiset luola-asumukset eli luonnonluoliin rakennetut asunnot. Alkuperäisasukkaat käyttivät luolia asuntoinaan jo ennen espanjalaisten tuloa saarelle. Perinteinen luola-asuminen on jatkunut näihin päiviin asti Chinamadassa. Viime vuosina asuntoja on modernisoitu mm. turismin käyttöön ja asumismuodolla ylläpidetään kylän perinteitä. Chinamadaan tulee autotie Las Carbonerasin kylän kautta, ja lisäksi PR-TF 10 reitti kulkee kylän läpi.
Eväshetken jälkeen oli aika jatkaa matkaa. Heti Chinamadan jälkeen tuli selväksi loppureitin luonne. Kapea polku rinteellä huikeissa maisemissa. Ja tätä samaa maisemailottelua tulisi jatkumaan koko reitin loppuun asti.
Loppuosuus kulki vuoren paisterinteellä, eikä varjoja juuri ollut. Kasvillisuus oli erilaisia kaktuksia ja muita paisterinteelle sopeutuneita kasveja.
Reitillä oli erikoinen luolaosuus. Erikokoisia luolia oli syntynyt vuorenrinteeseen. Pysähdyimme tutkimaan luolia matkalla alas. Osa luolista oli niin isoja, että niihin mahtuisi suurempikin porukka lepäämään tai yöpymään.
Luolat olivat leveitä ja ehkäpä 5-10 metriä syviä. Ne eivät siis olleet perinteisiä putkimaisia käytäviä, mutta suojasivat silti hyvin matkalaisia. Reitti Chimanadasta merelle on ollut tärkeä reitti, jota on käytetty tavaran kuljettamiseen ja muuhun liikkumisen paikkojen välillä.
Reitti laskeutui lopussa jyrkästi kiemuraista serpentiinipolkua alas merenrantaan. Pilviä nousi taivaalle varjostamaan pahinta auringonpaistetta. Tässä osuudessa ei ollut enää merkittäviä näköaloja.
Reitin loppupisteestä oli vielä parin kilometriä kävelyä hotellille. Yhteensä reitille tuli siis mittaa ainakin 12km. Epäilen, että pituus oli tätäkin pidempi suljetun reittiosuuden kiertämisen takia. Joka tapauksessa reitti oli todella hieno ja ehdottomasti kävelyn arvoinen!
Me käytimme koko reittiin aikaa noin 5,5 tuntia, joka sisälsi runsaasti maisemien katselua ja kuvaamista.
Meillä oli jalassa tavalliset lenkkarit ja pärjäsimme niillä oikein hyvin koko reitin. Jossain lähteissä puhutaan järeiden vaelluskenkien tarpeesta. Mielestämme kenkien suhteen kannattaa kuitenkin käyttää harkintaa. ja valita ne kengät, jotka itselle hyvin sopivat. Me tykkäämme lämpimässä ilmastossa käyttää kevyitä ja ilmavia kenkiä. Kivikkoiset paikat mennään varovammin nilkkoja säästellen.
Navigoinnin apuna meillä oli mainio AllTrails-sovellus kännykässä.
