Tämä yhdensuuntainen reitti laskeutuu Anagan vuorilta alas merelle komeiden vuorten rinteillä. Helppokulkuinen reitti on aurinkoisenakin päivän varjoinen koska se kulkee osan matkasta vuorten koillisrinteillä. Reitti laskeutuu noin 1000 metriä alas ja pituutta on runsaat 10 km. Reitti kulkee PR-TF 11 ja PR-TF 12 pääreittejä pitkin.
Välillä on mukava kulkea yksisuuntaisia reittejä, jotka eivät palaa takaisin lähtöpaikkaan. Tällaisia reittejä ovat mm. ylhäältä vuorilta alas merelle kulkevat reitit.
Meidän tämänkertainen reittimme lähti ylhäältä Cruz del Carmenin retkikeskuksesta ja kulki harjanteita ja rinteitä seuraten alas merelle Punta del Hidalgon kaupunkiin. Tämän saman matkan voi kulkea ainakin kolmea (ellei sitäkin useampaa) eri reittivaihtoehtoa pitkin, josta tämänkertainen oli läntisin vaihtoehto (merkitty oheiseen karttaan punaisella). Aiemmin olemme kävelleet alas Chinamadan kautta, josta artikkeli tässä (merkattu karttaan mustalla): Patikointia Teneriffalla, Cruz del Carmen – Punta del Hidalgo PR-TF 10

Reitin parhaat palat videolla:
Yksisuuntaisten reittien kulkeminen vaatii hiukan etukäteissuunnittelua
Yksisuuntaisten reittien kulkeminen vaatii hiukan etukäteissuunnittelua. Omalla autolla kulkemista on usemmiten mahdoton järjestää. Kätevämpi vaihtoehto on suosiolla valita bussi tai taksikyyti. Teneriffalla busseja kulkee pääosin hyvin. Pieni poikkeus on Anagan suunta, johon busseja menee harvakseltaan, ja harvat vuorot ovat usein täynnä. Bussi saattaa siis tulla, mutta se on täynnä ja ajaa tylysti pysäkiltä ohi.
Alkupisteeseen päästäksemme meidän piti käyttää bussia. Heti menomatkalla kävi niin, että bussi johon pyrimme oli täynnä. Pyrimme kyytiin reitin varrelta Las Canterasin pysäkiltä. Bussi ajoi pysäkiltä ohi kuljettajan viittoessa, ettei kyytiin mahdu. Jälkiviisaana olisi kannattanut mennä linjan lähtöpisteeseen.
Seurasimme sivusta kun nuoripari, joka pyrki samaan bussiin meidän kanssa, päätti yrittää saada liftaamalla kyydin. Se ei onnistunut. Joku paikallinen kommentoi, ettei liftaaminen ole Teneriffalla kovin suosittua. Autot eivät herkästi pysähdy poimimaan vieraita kyytiin.

Monet Anagaan kulkevat bussit ovat pieniä. Niissä on arviolta 15-20 istumapaikkaa. Kulkijoita Anagaan tuntuu olevan paljon ja olemmekin ihmetelleen, miksi suosituimpiin turistipaikkoihin ei ole järjestetty erillistä linjaa isommilla autoilla. Ymmärrämme kyllä, ettei pikkukyliin isolla autolla voi ajaa, mutta esim. Cruz del Carmeniin pääsisi oikein hyvin.
Jäimme pysäkille odottamaan seuraavaa vuoroa, johon onneksemme mahduimme juuri ja juuri kyytiin. Kolmas vuoro olisi tullut vasta tuntien päästä, joka olisi sekoittanut koko suunnitelman. Eli, jos meinaat mennä Anagaan bussilla niin ole ajoissa ja jos mahdollista, nouse bussiin linjan lähtöpysäkiltä.
Reitin lähtöpiste, Cruz del Carmenin retkikeskus
Cruz del Carmenissa hyppäsimme bussista ulos ja heitimme reput selkään. Tarkistimme reitin kartasta. Reittimme seurasi osittain pääreittejä PR-TF 11 ja PR-TF 12, joten oletimme sen olevan kohtalaisen hyvin viitoitettu (joka piti paikkansa).





Reitin alkupään ensimmäiset kilometrit kulkivat vehreässä laakeripuumetsässä. Ilma oli suomalaisen mittapuun mukaan kesäisen lämmin, mutta ei kuuma. Tiheä metsä varjosti mukavasti siniseltä taivaalta paistavaa aurinkoa. Muutamassa kohdassa piti kännykän kartalta tarkistaa oikea suunta. Reittimme kulki osittain pääreittejä pitkin, mutta välissä oli osuus, jossa kuljettiin pienemmillä poluilla.
Alkuosuuden komeimmat kohdat olivat harjanteen reunalla kanarianmäntyjen ohi kulkeva osuus, sekä suurten eukalyptyspuiden juurella kulkeva osuus.
Ensimmäisen evästauon pidimme parin tunnin kävelyn jälkeen. Tässä kohdassa polku oli tullut tiheästä metsästä pusikkoiselle rinteelle, josta avautui näkymä pieneen Bejian kylään ja sitä ympäröivään laaksoon. Evästauon ajankohtaa oli tälläkin kertaa venytetty liian pitkälle ja nälkä oli jo turhan kova. Oli kuitenkin mukava löytää näköalapaikka tauolle. Eihän eväitä ole kiva pusikossa syödä 🙂
Evästauon jälkeen polku jatkui komeiden maisemien äärellä kulkien pitkin rinteen koillisreunaa. Kirkas aurinko ei paistanut polulle vaan viereinen rinne loihti vilvoittavan varjon. Teimme kasvillisuudesta huomion, että heti kun rinteen varjo poistui, muttui kasvillisuus kuin veitsellä leikaten erilaiseksi. Varjokohdassa oli vehreää ja vihreää, mutta aurinkopuolella karumpaa aavikkokasvillisuutta, kuten aloeta ja kaktuksia.




Yllättäen reitti saapui todella erikoiselle paikalle, joka oli jonkinlainen harjanne. Rosoinen kallio muuttui liuskaiseksi hiekkakiveksi, joka oli murtunut eri suuntiin. Näköala avautui kahteen suuntaan. Katselimme maisemaa pitkään samalla tutkien erikoisia kalliomuodostelmia.
Tässä vaiheessa reittiä olimme jo ohittaneet reilusti puolivälin. Kello tuli viisi, eikä valoisaa aikaa olisi enää kovin pitkään. Arvioimme, että viimeistään seitsemältä olisi aivan pimeää. Emme olleet kuitenkaan huolestuneita, koska reitti oli erittäin hyväkuntoinen ja helppo kävellä. Olimme varmoja, että ehtisimme helposti loppuun ennen hämärää.
Seuraavaksi reitti saapui toiselle harjaneelle, josta alkoi jyrkähkö laskeutuminen alas. Alhaalla oli kasvimaita ja vähän matkan päässä äänistä päätellen jonkinlainen vuohitila. Sitten saavuimmekin asfaltille ja Hidalgon kaupunki näkyi edessä. Asfalttia pitkin laskeuduttiin vielä todella jyrkästi alas niin, että kova pohja tuntui jaloissa ikävältä.



Perillä Punta del Hidalgossa
Lopulta saavuimme Hidalgon pieneen kaupunkiin. Päätimme mennä merenrantaan katsomaan auringon laskua ja samalla leputuella jalkoja patikan jäljiltä. Myöhästyimme harmillisesti hieman auringonlaskusta. Hidalgosta kulki tiheästi busseja, joten mihinkään tiettyy bussiin ei tarvinnut tähdätä.
Koko reittiin meni aikaa noin neljä tuntia. Reitti oli hyväkuntoinen, eikä ylämäkiä ollut juuri nimeksikään. Alamäkeä sen sijaan riitti senkin edestä. Verrattuna Chinamadan kautta kulkevaan vaihtoehtoon, tämä reitti ei kulkenut ihan yhtä komeissa maisemissa. Plussa oli ehdottomasti varjoisuus. Chinamadan reitti oli sen sijaan hyvin aurinkoinen.


