Koronakevät ajoi toimistotyöläiset konttorilta etätöihin. Me teimme etätöitä usean viikon ajan mökillä Saimaan rannalla. Samalla pääsimme seuraamaan kevään vaihtumista kesään luonnon helmassa. Kolmen viikon aikana ilmat vaihtelivat nollakelin räntäsateesta 20 asteen kesäpäiviin. Puihin puhkesivat lehdet ja linnut aloittivat pesintäänsä. Tässä postauksessa on lisäksi muutamia kuvia ja tunnelmia aiemmilta kesiltä.
Räntäsade
Toukokuu on monesti tarjoillut vaihtelevia säitä, ja niin oli tänäkin keväänä. Toukokuun alussa sää oli keväisen lämmin, mutta eräänä päivänä päälle tullut kylmärintama muutti sen kertaheitolla syksyisen koleaksi. Lunta satoi maahan etelää myöten useita senttejä, ja autoilijat olivat ongelmissa kesärenkaillaan. Saimaan rannalla lämpötilan pudotus oli tyrmäävä; puolilta päivin oli t-paitakelissä 17 astetta lämmintä ja kuuden aikaan alkuillasta oli lämpötila pudonnut kahteen plus-asteeseen. Lämpötilan pudotus tapahtui sakean räntäsateen ja navakan tuulen kera. Räntälumi valkaisi maan ja untuvatakit sekä käsineet sai kaivaa esiin. Toukokuun valoisa ilta tarjosi pyryn jälkeen komean ja erikoisen värikkään iltaruskon. Tällainen on Suomen kevät! Lämpimässä mökissa takkaa poltellessa oli säiden vaihtelua mukava seurata, ja sää tulee eri tavalla vahvasti iholle kuin kerrostalossa oleillessa.
Mäkiä, harjuja, kallioita ja kukkuloita
Saimaa syntyi nykymuodossaan 4000 eaa, kun Vuoksi raivasi tiensä Salpausselän läpi ja Saimaan vedenpinta laski nykytasolle. Saimaan alueella on useita harjumuodostumia, harjusaaria ja komeita hiekkarantoja. Lisäksi alueella on sileitä kallioita, rosoisia jyrkänteitä ja kaarevia kukkuloita.
Kävimme tutkimassa lähialueen kukkuloita ja ihailemassa niiltä avautuvia maisemia. Mökin läheisyydessä olevat rosoisen jylhät kalliot nousevat parhaimmillaan 150 metriä merenpinnasta. Osa kallioista tarjoilee komeita näköaloja metsämaiseman yli, ja toisilta näkyy lähinnä pöheikköä. Kukkuloille kiipeily oli toisinaan oma operaationsa; yleensä niille ei kulkenut polkuja ja kiipeäminen muistutti lähinnä pusikossa rämpimistä.
Useilla kukkuloilla oli jyrkänteitä, joiden kohdalta avautui näkymä lähialueelle. Kukkuloiden välissä olevissa painanteissa oli pieniä soita ja lampia.
Kallio- ja hiekkarantoja
Saimaalla on paljon rantoja. Rantaviivan pituus on 5277 km. Suurin osa rannoista on kallioisia rantoja tai suotikkoisia kaislikoita. Lisäksi Saimaan harjualueilta löytyy satumaisen komeita hiekkarantoja. Saimaalla on paljon mökkejä ja iso osa rannoista onkin mökitetty, eikä niille ole asiaa. Onneksi Saimaalta löytyy myös paljon luonnonsuojelualueita ja muita rakentamattomaksi jääneitä rantoja. Useat rannat ovat läpipääsemättömän pöheikön takana ja rannalle päästäkseen saa todella rämpiä.
Saimaan sekä pienempien järvien vesi on tyypillisesti erittäin kirkasta. Näkyvyyttää voi olla useita metrejä, joka on poikkeuksellista verrattuna normaaleihin humuspitoisiin järviin. Kirkasta vettä on kaunista katsella ja vesillä liikuttaessa pohjan voi erotta vielä kaukana rannasta.
Karhun jäljillä
Eräänä päivänä päätimme käydä tutkimassa uusia seutuja. Kartan mukaan alueella oli soinen lampi, luonnonsuojelualue, ja mahdollisuus päästä Saimaan rannalle. Lähtiessämme kävelemään katseemme kiinnittyi maassa oleviin isoihin kraatereihin. Lähempää tarkastellen kraaterit olivat kaivettuja muurahaispesiä. Niitä oli alueella paljon, kymmeniä. Hämmästyttävää oli pesien suuri määrä. Alueella oli ollut valtava muurahaispopulaatio. Lisäksi joka ikinen pesä oli pengottu rikki. Asialla oli täytynyt olla karhu.
Tulomatkalla polulta löytyikin kasa sitä itseään, joka oli niin tuore, että kärpäset pörisivät sen ympärillä. Kävelimme reipasta tahtia autolle ja huokasimme helpotuksesta – emme tulleet syödyksi 🙂 Kotisohvalla karhut kuulemma välttelevät ihmistä, mutta villissä luonnossa tilanne voi tuntua ihan toisenlaiselta.
Karhujen lisäksi pääsimme tepastelemaan kauniissa vanhassa metsässä, joka kasvoi suolammen ympärillä. Karttatietojen mukaan (puuston ikä 2017 Luke) vanhoja metsiä on surullisen vähän Saimaan alueella. Vanhat metsät ovat lähinnä pieninä laikkuina vaikeapääsyisillä alueilla. Kaikki muu on hakattu talouskäyttöön. Se on harmillista. Vanha metsä on retkeilymielessä hyvin vaihteleva ja tarjoaa mielenkiintoista tutkittavaa verrattuna tasalaatsuiseen talousmetsään.
Kummallinen kivi
Kummakivi on silokallion laella lepäävä, jäätikön kuljettama siirtolohkare. Erikoisen kivestä tekee se, että kosketuspinta-ala alapuoliseen kallioon on hyvin pieni, vain noin 0.5 m2. Itse kiven mitat ovat n. 7 m x 4 m x 5 m. Kummakiven lähellä on Pitkäjärven ylittävä sammalsilta. Se on Kaukas-yhtiön 1930-luvulla rakennuttama ja sen alkuperäisenä tarkoituksena oli lyhentää Pitkänjärven puolelta toiselle kulkevien metsätyömiesten matkaa.
Saimaa Geopark – https://www.saimaageopark.fi/kohteet/kummakivi-odd-stone-erratic/
Kummakivi on jokakesäisten retkikohteiden listalla. Kiveä jaksaa aina ihmetellä, vaikka paikka on tuttu ja sinne on tullut tehtyä lukuisia retkiä. Kivi on iso, ja on täysin käsittämätöntä, miten se on voinut tipahtaa silokallion päälle tasapainoon.
Suorin ja vaivattomin reitti kivelle kulkee pääparkkipaikalta tylsähkön metsän läpi. Kivelle voi kävellä myös toista kautta, jolloin pääsee kulkemaan Pitkäjärven ylittävää erikoista sammalsiltaa pitkin. Silta on hiljattaen uudistettu paikallisen kyläyhdistyksen toimesta ja se on nykyään turvallinen kulkea. Nämä reitit yhdistämällä syntyy muutaman kilometrin mittainen ympyrälenkki. Reitin polut ovat kunnoltaan tyypillisiä metsäpolkuja. Polut ovat viime vuosien suosion johdosta paikoin kuluneet juurakkoisiksi. Pitkäjärven pinta on toisinaan niin korkealla, että sen rannassa kulkeva polku voi olla kostea. Alueella pärjää normaalina kesänä kesälenkkareilla.
Alueella on lisäksi korkea kallio, Kummakivenmäki. Kalliolta on komea näkymä lähialueen metsiin ja Pitkäjärvelle. Kalliolle ei kulje kunnon polkua, mutta kartan kanssa (ja miksei ilman karttaakin) huipulle löytää helposti.
Utula ja Huuhanranta
Muistoja edellisiltä vuosilta.
Kyläniemi on Saimaata halkova harjumuodostelma. Utula on harjun mantereen puoleinen pää. Utulassa on yksi Saimaan komeimmista hiekkarannoista: Huuhanranta. Kauniilla hienohiekkaisella rannalla on pituutta lähes 1,5 kilometriä. Ranta syvenee hyvin loivasti ja vedessä saa kävellä kymmeniä metrejä ulapalle ennenkuin vesi ylettyy kaulaan asti. Paikka on Suomalaisella mittapuulla hämmästyttävän eksoottinen ja mitä mainioin uimapaikka. Rannalle pääsee helposti autolla ja luonnollisesti myös veneellä.
Kyläniemi
Jos olet kiinnostunut harjuista, niin Kyläniemi on näkemisen arvoinen paikka. Niemellä on pituutta 13 kilometriä ja kapea kanava erottaa sen mantereesta. Niemelle kuljetaan lyhyellä lossimatkalla. Kyläniemen länsipäässä on Rastiniemi-niminen ulkoilualue. Alueella pääsee nauttimaan kangasmaisista harjumaisemista ,ja lehtitietojen mukaan sieltä kulkee myös jalankulkijoita ja pyöräilijöitä kuljettava yhteysalus vastarannalle. Pari vuotta sitten vietimme Kyläniemellä rauhallisen yön rannalla yöpyen.
