Kolovedellä meloen

Melontaa järvellä

Koloveden kansallispuisto sijaitsee Saimaan kirkkailla vesillä Savonlinnan ja Varkauden välissä. Kansallispuisto on perustettu vuonna 1990, ja se soveltuu nimensä mukaisesti parhaiten vesiretkeilyyn. Puistossa on vain yksi luontopolku, johon pääsee mantereelta. Pääosan puistosta kattaa Koloveden rikkonainen vesialue saarineen, lahtineen ja niemineen. 

Koloveden maisema on jylhän kallioista karuine rantoineen ja jyrkänteineen. Lahdet ja niemet ovat pitkulaisen kapeita, metsät erämaisia ja ulapat syviä. Kirkkaissa vesissä voi nähdä myös saimaannorpan. Kolovesi nimi tullee rikkonaisista rannoista, joissa voi nähdä monenlaisia koloja.

Melontaretken alkupisteeksi sopii mainiosti Kirkkoranta. Kirkkorantaan voi jättää auton parkkiin ja rannassa on hyvä kajakkilaituri, nuotiokatos, jätehuolto sekä vessat. Lisäksi rannassa on paikallisen kanoottivuokraamon kalustoa, eli kajakin tai kanootin saa alle suoraan rannasta niin halutessaan.

Lähtöpäivä

Retken lähtöpäivä Kirkkorannassa oli aurinkoisen paahteinen. Omasta melontaseurasta vuokrattu kajakkikaksikko nostettiin alas auton katolta, jossa se oli matkannut useamman sata kilometriä. Kesän käristyskupoli kolkutteli jo ovella ja tyynestä vedenpinnasta heijastuva aurinko villitsi paarmoja nauttimaan paljaasta ihosta. Kajakkia pakatessa hikipisarat valuivat ja taisivat hermotkin olla kireänä, kun yritimme päättää, mitä kuivaruokaa tarvisimme seikkailulle mukaan. Lisäksi oli tehtävä päätös ensimmäisestä yöpaikasta. Yöt nukkuisimme riippumatoissa, joiden ripustamiseen riittää pari puuta. Ajattelimme riippumaton olevan oiva majoite helteisessä säässä Koloveden kivikkoisilla rannoilla. 

Kajakki nytkähti liikkeelle myöhään iltapäivällä suuntana etelä. Sää oli edelleen aurinkoisen tyyni ja ihanteellinen melontaan. Reitti Vaajasalon saaren eteläkärkeen oli mutkikas ja karikkoinen. Yksi ylimääräinen lenkki tehtiin, kun kartanlukija herpaantui kriittisessä mutkassa ihailemaan maisemia. Juuri pinnan alta pilkistäviä kiviä pelättiin, mutta niistä päästiin onnekkaasti ohi ja yli. 

Rantauduimme Vaajasalon leiripaikan laituriin illansuussa auringon viimeisten säteiden värjätessä maisemaa. Iloksemme leiripaikka oli tyhjä. Olimme jännittäneet etukäteen, saisimmeko viettää iltaa omassa rauhassamme. Riippumatot ripustettiin paikoilleen ja nuotiolla grillattiin eväsleipiä. Myöhemmin illalla ohi meloi saksalainen seurue, mutta onneksemme he jatkoivat matkaa rantautumatta. Isokoskelo poikasineen tuli viettämään yötä laiturille vallaten samalla parhaan naamanpesupaikan. Poikaset kokoontuivat hetken päästä yhdeksi karvaiseksi kasaksi ja emo nukkui seisaallaan kuin patsas. 

Ensimmäinen retkipäivä

Ensimmäinen retkiaamu oli raikkaan tuulinen. Kiireettömät aamutoimet venyivät pitkälle puoleen päivään. Lähdön hetkellä uusi saksalainen seurue rantautui usean kajakin voimin laiturille. Vuokrakajakkeja retuutettiin pitkin rantakallioita riuskoin ottein. Toivottavasti kajakit olivat muovisia!

Nälkä, se ainainen ystävämme saapui vieraaksemme kesken melonnan – ihan yllättäen. Auringon paahtaessa ja vatsan kurniessa rantauduimme lahden pohjukkaan. Poukamasta lähti kapea kanava kannaksen toisella puolella olevalle lahdelle. Kanavaa tutkiessamme maasta pilkisti jotain keltaista – kanttarelleja! Sienet kerättiin talteen iltaa varten. Nyt syötäisiin vain välipalaa (pieni nälän tainnutus).

Seuraavaksi yöpaikaksi haviteltiin Syväniemen retkisatamaa. Kiikarilla katsoen rannassa näkyi kuitenkin kajakkeja, kanootteja ja telttoja – korvat höristäen kuului meteliä. Ei me sinne mölyyn haluta mennä. Saksalaiset turistit ovat vallanneet koko saaren! Illalla kanttarelleja paistellessa saaresta alkoi kuulua muutakin. Ensin harjoiteltiin viulun soittoa. Sitten vaihdetaan nokkahuiluun. Kuuluupa välissä myös huuliharppu 🙂

Norppalahti

Norppalahti, niin kuin me sen nimesimme, on pitkä kapea kahden niemen välissä oleva lahti. Kartalta katsoen hyvin erikoisen näköinen paikka. Norppalahti on aurinkoisen paahtava, eikä harva männikkö tuo juuri varjoa. Kivikkoisessa rannassa asuu saukko, joka nousee vedestä ja juoksee pitkin rantaviivaa häviten kivenkolojen sekaan. Norppaniemen kärjen litteän loiva kallio kurkottaa ulapalle laskevan auringon suuntaan. Norppalahdella pidimme taukoa ja kokkailimme sienirisottoa päivän kanttarellisaaliista. Auringon armotonta paahdetta mentiin karkuun järveen, johon pääsi laskeutumaan luonnon omia kivisiä portaita pitkin.

Hiljaisuus

Kolovesi sijaitsee kaukana kaupungeista. Lähimpään kauppaan on matkaa yli 20 kilometriä. Mökkejä ei rannoilla näy ja moottoriveneily on kiellettyä. Yksinäiset norpat pulahtelevat pintaan, näyttävät pyrstöään. Kolovedellä on hiljaista. Ainoastaan harvakseltaan yli lentävät liikennelentokoneet rikkovat erämaisen tunnelman. Kajakin lipuessa pitkin tyyntä vedenpintaa voisi kuvitella olevansa jossain toisessa ajassa. Ainoastaan kuikkaperheen leikkisä sukeltelu kaikuu kapean lahden rantakallioista. Rantautuessamme evästauolle villiin rantaan, huomaamme majavan hampaanjälkiä kaatuneissa puissa.

Kapea kannas

Päivän päätteeksi rantauduimme usean kilometrin mittaisen lahden pohjukkaan. Ranta oli niin äkkisyvä, ettei kajakkikaksikon takimmaiselta paikalta meinannut päästä rantautumaan. Aiemmin samaan suuntaan ohi meloneita kajakkeja ei näkynyt missään. Ranta on tallottu ja polku johtaa vanhalle leiripaikalle.

Olimme saapuneet kapealle kannakselle, joka jakaa lahden pohjukan laajemmasta vesialueesta. Googlen satelliittikuvassa kannas näyttää läpipääsemättömän tiheältä metsältä. Paikan päällä se onkin avaraa männikköä.

Ilta-aurinko kiiltelee puiden lävitse, kun paistamme lettuja kaasukeittimen pannulla. Hyttyset virittelevät vikinäänsä illan tyyntyessä. Yli kuusi metriä pitkä kajakki pitäisi saada kannettua kannaksen yli toiselle puolelle. Välissä on kiviä, kantoja, puita ja kummallakin puolella jyrkkä ranta.  Päätämme ensin syödä loppuun ja kokeilla sen jälkeen kajakin tyhjentämistä ja sen kantamista kannaksen toiselle puolelle.

Riippumatoista

Riippumatto on oiva majoite kivikkoisessa maastossa. Se menee pieneen tilaan ja on nopea pystyttää. Mukavan sohvan tai sängyn saa tehtyä mihin vain, kunhan löytää kaksi puuta sopivalla etäisyydellä toisistaan. Yöpyessä pitää olla lisäksi hyvä makuupussi ja telttapatja. Patjaa tarvitaan suojautumaan tuulelta, joka hohkaa selkään kylmää selän alle litistyneen makuupussin läpi. Öttiäisiä varten riippumatossa pitää olla ympärillä hyttysverkko. Se pitää loitolla kaikki mäkäräistä suuremmat ötökät. Polttiaiset pääsevät verkosta läpi, mutta ne eivät juuri häiritse.

Riippumatossa nukkuessa pääsee lähelle hyttysiä. Korva on kangasta vasten ja hyttyset heti kankaan takana. Verkko kiristyy ihan kankaaseen kiinni. Hyttyset eivät onneksi saa pistettyä riippumattokankaan läpi. Nukkua voi siis rauhassa. Jokaisella hyttysellä on persoonallinen ininä. Yöllä unen tuloa odotellessa alkaa eri ininät tunnistamaan toisistaan. Niitä on tyynenä yönä paljon!

Meillä oli mukana kaksi riippumattoa: Prisman halpis ja vähän kalliimpi TicketToTheMoon. Kummatkin leveitä double-malleja. 

Ukonvuori

Yksi Koloveden upeimmista nähtävyyksistä on Ukonvuori. Vuoren jylhän rosoinen seinämä on vaikuttavan näköinen vesiltä käsin. Vuorella on luola, johon johtavat portaat. Luola on muinaisten ihmisten suojapaikka, ja vuoren seinällä on kalliomaalaus. Rannassa on laituri, johon on hyvä rantautua kajakilla.

Yhteenveto

Retkellä vietimme yhteensä neljä yötä. Tässä ajassa Koloveden alueen ehtii kierrellä rauhassa. Retki meni mainiosti ilman ihmeempiä vastoinkäymisiä. Parina viimeisenä päivänä helle ja armoton aurinko hidastivat menoa. Mukana olleista varusteista on mainittava juomavesi, jota oli lähdettäessä yhteensä 15 litraa. Näin ison vesimäärän kantaminen mukana ei ollut järkevää, koska järven vesi on niin puhdasta. Siitä saa juomakelpoista muutaman minuutin keittämisellä, ja sitä voi käyttää ruuanlaittoon.

Rannat ovat kivikkoisia ja rantautuminen varsinkin kajakilla saattaa olla haastavaa. Inkkarikanootti voisi olla kajakkia parempi kulkuväline kivikkoisilla vesillä. Onneksi alueella on useita retkisatamia laitureineen.

Jos retkeä haluaa laajentaa, niin viereinen vesialue nimeltään Joutenvesi on monessa paikassa kehuttu. Joutenvedeltä eteenpäin mentäessä tullaan Linnasaaren kansallispuistoon, eli mahdollisuuksia vesiretkeilyyn riittää.

Kajakkina oli nopeaksi kehuttu kaksikko Star 630.

,

Muita postauksia


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *